THE SOUNDTRACK OF OUR LIVES: Origin Vol. 1

Kaikki kunnia U2:lle, R.E.M.ille ja muille dinosauruksille, mutta vuoden odotetuin rock-levy on tässä. Kiihkomielisen Ebbot Lundbergin johtama hurja joukko on tehnyt levyn, joka tulee sinetöimään bändin aseman yhtenä 2000-luvun rockin johtavista nimistä. Behind The Music (2001) loi menestykselle hyvät pohjat, nousten monien skandinaavien hämmästykseksi Grammy-ehdokkaaksi (Best alternative album) asti. Göteborgin kuusikon hurmoshenkiset keikat maailman metropoleissa löivät lisää bensiiniä liekkeihin, eikä lumipalloilmiötä enää Origin Vol. 1 -levyn ilmestyttyä voida pysäyttää.

The Soundtrack Of Our Lives on neljännellä levyllään toteuttanut Ebbotin vision täydellisesti – siitä on tullut suuri bändi, sanan kaikessa mahdollisessa merkityksessä. Ensimmäiset tiedot levyn syntyhetkistä viittasivat jopa suuruudenhulluuteen. Yhtyeen alun perin suunnittelema neljänkymmenen kappaleen tupla-albumi jäi studiossa idean tasolle ja lopulliselle versiolle kelpuutettiin "vain" 12 tiukan seulan läpäissyttä biisiä. Origin-levyn alaotsikko, Vol. 1, jättää TSOOLille kuitenkin takaportin julkaista rannalle jääneet kappaleet jatko-osana, tai vaikka kahtena. Kun tietää miten arvoituksellisesta sakista on kyse, voi tämä suunnitelma hyvinkin toteutua.

Origin Vol. 1 on huomattavasti äänekkäämpi ja nopeatempoisempi teos kuin Behind The Music. Varsinkin levyn alkupuolella TSOOL kaahaa villimmin kuin koskaan ja seestymistä saa odottaa Midnight Children (Enfantas De La Nuit) -kappaleeseen asti. Vierailevan naislaulajan kanssa esitetty balladi todistaa miten monipuolisesta yhtyeestä onkaan kyse – harva ryhmä pystyy silmänräpäyksessä muuntautumaan hapoissa melskaavasta The Who -inkarnaatiosta Nancy Sinatra & Lee Hazlewood -tyyppiseen tunnelmointiin. TSOOLille tämä fiiliksestä toiseen harppaaminen tuntuu ainoastaan luonnolliselta.

Mitä pidemmälle Origin Vol. 1 etenee, sitä eeppisemmäksi bändin ilmaisu muuttuu. Yksi tärkeimmistä TSOOLin ominaisuuksista on kyky luoda pauhaavan iso soundi ilman, että levyn intiimi ilmapiiri kärsii millään tavalla. Kun Ebbot tulkitsee kappaleitaan sydänverellään, kuulija ei voi olla liikuttumatta. Karismaattisuutta ei voi opetella eikä ostaa, ja vain harvoilla se myötäsyntyisesti on. Ebbotin tapauksessa tämä ominaisuus tulee parhaiten esiin elävän yleisön edessä, mutta voi miehen vahvan läsnäolon aistia myös levyllä.

Eniten raakaa tunnetta tihkuvat välitön avauskappale Believe I've Found, paheellisesti rokkaava Bigtime-single ja yksi levyn kohokohdista, Across The Borderline. Myös soittopuoli on Origin Vol. 1 -levyllä kunnossa – Ian Personin ja Mattias Bärjedin kitaroista irtoavat yhtä lailla jykevät punk-riffit kuin akustiset flamenco-näppäilytkin. Basisti Kalle Gustafsson ja kosketinsoittaja Martin Hederos hoitavat tonttinsa eleettömän varmasti, kun taas rumpali Fredrik Sandsten pääsee oikeastaan ensi kertaa näyttämään koko kapasiteettinsa. On ihme, etteivät muusikkopiirit ole vielä nostaneet Sandstenia ansaitsemalleen jakkaralle – mieshän on kuin Keith Moonin kauan kadoksissa ollut pikkuveli.

Olin ladannut The Soundtrack Of Our Livesin neljännelle pitkäsoitolle valtaisat odotukset. Nyt, siihen ahnaasti pureuduttuani, olen enemmän kuin onnellinen. Pelonsekainen odotus on päättynyt ja tunne on paitsi helpottunut, myös yllättynyt. Luulin, että yhtye olisi lähtenyt yhä vahvemmin kohti vapaampaa ilmaisua ja orastavaa psykedeliaa, mutta sen sijaan ryhmä rockaa kovemmalla tarmolla kuin koskaan.

Origin Vol. 1 ei sisällä yhtäkään täytepalaa tai turhaa suvantokohtaa – vain kaksitoista täydellistä näytettä hyvästä rock-musiikin vuosikerrasta 2004.