Nämä kymmenen vuoden aikana äänitetyt kappaleet ovat tasoltaan kovin vaihtelevia. Niistä muodostuva kokonaisuuskin jää repaleiseksi ja epätasaiseksi. Toisin sanoen tällä albumeita vältelleistä ja tyystin julkaisemattomista raidoista ja versioista koostuvalla tuplalla ei ole substanssia yhtä paljon kuin laulaja Ebbot Lundbergin kaftaanin sisällä.
Suuri osa uudesta rockista on jonkinasteista kierrätystä. Yhtä iloisesti ja avoimesti kuin The Soundtrack Of Our Lives asiaan suhtautuu kuitenkin vain harva yhtye. Parhaimmillaan ruotsalaiset yltävät liki klassisten rock-suosikkiensa (The Who, The Stones, Pink Floyd…) tasolle, mutta toisinaan tavara on korkeintaan välttävää – sellaista kuin monet tämän kokoelman julkaisemattomista akustisista haahuiluista.
The Soundtrack Of Our Lives vaikuttaa itsekritiikin suhteen pätevältä porukalta. Ebbot ja kumppanit siis erottavat hyvän rockbiisin huonosta rockbiisistä. Liki kahden tunnin kattauksen hienoimmat hetket ovatkin tuttuja yhtyeen ep-levyiltä. Arkistobiiseistä tuntuu poikkeuksetta puuttuvan jotain, on se sitten kantava idea, osuva sovitus tai kaivattu fiilis. Jos haluatte tietää, miltä The SOOL kuulostaa umpikujassa, tarkistakaa tältä kokoelmalta vuonna 2000 äänitetty Pass Through Fear -biisi.
Ebbot Lundberg on väärässä väittäessään A Present From The Pastia yhtyeensä parhaaksi levyksi. Tuskin se ilman studioalbumien kunnollista kelailua kuulostaa edes järin kiinnostavalta biisikasalta. Tupla toimii paremmin eleenä ja diskografian jatkeena kuin ahkerassa kuuntelussa.
