WYCLEF JEAN: Masquerade

Fugees on vähitellen jäänyt toimettomaan tilaan, ja tuskin kokoonpanon paluun takia enää kannattaa hengitystä pidellä. Mutta vahinko ei ole kovin suuri, sillä Wyclef Jean on koko ajan parantanut otettaan sooloalbumeillaan. Kolmas soolo Masquerade kertoo melko tarkasti sen, mihin Clef on matkalla. Hän on selkeästi ja tietoisesti yhdistänyt hip hopiaan valkoiseen viihdemusiikkiin saadakseen mahdollisimman suuren kuulijakunnan sanomalleen.

Silti Clef ei tyydy hip hopin ilmeisimpiin ratkaisuihin, sillä levyllä ei käytetä James Brown -sampleja. Clef osaa hakea huomioarvoa nimenomaan yllättävillä melodialainoilla ja soveltaa niitä luontevasti omien tarkoitustensa mukaisesti. John Denverin Leaving on a Jet Plane -teema sekoittuu helposti Four Seasonsin disco-hittiin December '63 (Oh What a Night). The Shadowsin rautalankaralli Apache vilahtaa viuluversiona nimikappaleen lopussa. Karibianmeren tunnelmia uudella albumilla on niukasti, mutta voimakkaimmin ne kuuluvat reggaessa, joka perustuu Bob Dylanin klassikkoon Knocking on Heaven's Door ja War No More -laulussa, jossa Clef tekee kunniaa oppi-isälleen Bob Marleylle.

Albumin rohkein laina on kuitenkin Pussycatissa, jonka pohjana on Tom Jonesin ikivihreä What's New Pussycat? Tällainen lähdemateriaali ei ole lainkaan suotavaa vakavasti otettavalle mustalle artistille, voisi moni väittää.

Wyclef Jean tietää kuitenkin mitä tekee. Hän käyttää kaikkia keinoja hyväkseen saadakseen viestinsä perille. Gangsterielämää kierosti ironian kautta kritikoiva Clef yrittää saada nuoret kuuntelijat heräämään ja ajattelemaan omilla aivoillaan päättömän ryhmäkäyttäytymisen sijaan. Vaikka opetukset kulkevat läpi Masqueraden, niin tyrkytys ei jää päällimmäisenä mieleen. Saarnaajan poika tietää, miten sanat puetaan helposti sulavaan muotoon.