YES: Time And A Word

Arvio julkaistu Soundissa 04/2003.
Kirjoittanut: Petri Silas.
Aivan kuten kai kaikkien cd-uusintajulkaisujen kanssa, lienee tämänkin setin motivaatio selvillä: myynnin hidastuminen on osoittanut kaikkien kiinnostuneiden jo omistavan Yesin varhaistuotannon tässäkin muodossa.

Arvio

YES
Time And A Word
Atlantic

Aivan kuten kai kaikkien cd-uusintajulkaisujen kanssa, lienee tämänkin setin motivaatio selvillä: myynnin hidastuminen on osoittanut kaikkien kiinnostuneiden jo omistavan Yesin varhaistuotannon tässäkin muodossa. Niinpä koko katalogi tai ainakin osia siitä saatetaan maailmalle päivänpolttavien masterointilaitteiden läpi ajettuna sekä bonusraidoin ja uusin kansitekstein varustettuna. Eikä siinä mitään, nytpä ovat nämäkin vv. 1969-1972 ilmestyneet albumit saatavilla arvolleen sopivassa muodossa. Bonukset koostuvat single-editeistä, treeninauhoista sekä vaihtoehtoisista otoista, ja soundi on – lajityypin ja ajan henkeä toki mukaillen – kirkkaampi sekä iskevämpi kuin aiemmin.

Levyistä merkittävimmäksi nousee klassikko Fragile, mutta laulaja Jon Andersonin ja basisti Chris Squiren yin/yang-voimalaitos pumppasi lupaavasti jo kahdella ensimmäisellä. Listapopin sekä sinfonisten elementtien vastakkainasettelua tutkittiin ja Tolkienit sekä Castanedat oli luettu. Erinomainen rumpali Bill Bruford oli uransa alusta asti erinomainen rumpali Bill Bruford, ja yhtyesoundi soi eheänä.

Vuoden 1971 kolmoslevy, kitaristi Steve Howen folk- ja etnomausteet mukaan integroiva The Yes Album, oli silti vasta ensimmäinen todella tyylikäs piena Yesin tikapuissa. Starship Troopereineen, Perpetual Changeineen ja I've Seen All Good Peopleineen levy aloitti kaaren, joka kulminoitui ensin Fragileen, sitten Close to the Edgeen ja lopulta Brufordin eroon sekä hienoon livelevyyn Yessongs.

Ensimmäinen kahdesta peräkkäisestä täysosumasta, Fragile esitteli kosketinvelho Rick Wakemanin sekä kansitaiteilija/lavasuunnittelija Roger Deanin. Heidän panoksensa täydensivät Yesin melkoiseksi kokonaistaideteokseksi, eikä englantilaisesta progesta ilman Roundaboutia, South Side of the Sky'ta, Long Distance Runaroundia ja Heart of the Sunrisea olisikaan koskaan tullut, mitä siitä tuli. Levyn myötä avattiin myös uudet markkinat, sillä Yes sai Fragilesta ensimmäisen USA:n kultalevynsä. Luomisen voima ei hetkeen ehtynyt: Fragile äänitettiin syyskuussa 1971, ja Close to the Edge julkaistiin jo syyskuussa 1972. 

Lisää luettavaa