Muun muassa tuoreimman printti-Soundin ansiokkaan raportin mukaan armottomaan keikkaiskuun hioutuneen Sielun Veljien paluukiertueen toinen ulkomaankeikka soi Tallinnan mainion Rock Cafen uumenissa. Tiistai-ilta ja virolaisittain kovahko lipun hinta (18 euroa) eivät pelottaneet… niin no, ainakaan pikkujoulutunnelmissa olleita suomalaisia.
Edellisestä Paul McCartneyn, eittämättä popmusiikin suurimman ja tärkeimmän hahmon, vierailusta Suomeen ehti kulua reilut seitsemän vuotta. Itselleni Olympiastadionin keikka oli ensimmäinen kerta, kun näin herran livenä. Tuota esiintymistä lavalla edeltänyt outo sirkusspektaakkeli oli piinaavan pitkä ja ehti saada aikaan hermostuneen olon. Kaikki muuttui silloin hetkessä, kun Macca yhtyeineen käveli lavalle ja käyntiin polkaistiin Jet!
Vilkkaimpaan pikkujouluaikaan saivat oululaiset nauttia todella harvinaisesta herkusta, kun kauniin lumipeitteen lisäksi kaupunkiin saapui ranskalaisyhtye Divine Paiste. Bändi oli Suomessa kolmen keikan minikiertueella paikallisen, uutta Blame The Fireworks -singleään juhlistaneen Satellite Storiesin kanssa.
Eipä voi valittaa, kun saa tällaista vastinetta hyväntekeväisyyteen annetuille rahoille.
Chris Martin kokosi lauantaina saman katon alle yhtyeensä Coldplayn, Emeli Sandén, Tinie Tempahin sekä brittiläiset koomikot Rob Brydonin ja Steve Cooganin. Kids Company -järjestön hyväksi järjestetty konsertti tarjosi jokaiselle 16000 katsojalle jotakin Lontoon O2 -areenalla.
Savoy-teatterin lava ei anna esiintyjälleen armoa – varsinkaan jos kyseessä on rock-yhtye. Salin sisäsiisti yleisö istuu hievahtamatta ja hiljaa. Nimittäin kaiken aikaa ja kuuntelee herkeämättä. Välissä taputetaan, jos aplodeeraamisen aihetta on. Siinä alkaa herkemmän orkesterin puntti tutista.
Opeth vakuutti Euroopan-kiertueen suurimmalla keikalla.
Vilkaisu Opethin syksyiseen kiertueaikatauluun kertoo kaiken; bändi on ollut kiireinen, pirun kiireinen! Viime kesänä remmiin liittynyt kosketinsoittaja Joakim Svalberg ei lähtenytkään turhaan kiistämään faktoja.
Onko järkevää lähteä tekemään keikka-arvostelua powermetal -yhtyeestä, jos pitää powermetallia lähtökohtaisesti naurettavana musiikkina? Kysymys pyörii mielessäni seistessäni loppuunmyydyn Tavastian parvella viisi minuuttia ennen Stratovariuksen keikan alkua.
