Perheyrityksen positiivinen tulosvaroitus – Von Hertzen Brothers | 28.3.2015 Tavastia, Helsinki

Tuskin kenellekään musiikkia edes etäisesti seuraavalle on jäänyt epäselväksi, että Von Hertzen Brothersilla on tänä keväänä kovat piipussa. Kanadassa tähtituottaja Garth ”GGGarth” Richardsonin (Rage Against The Machine, Biffy Clyro, Red Hot Chili Peppers) kanssa viime syksynä valmisteltu New Day Rising on tullut maksamaan maltaita ja odotukset ulkomaanmenestyksen suhteen ovat korkealla.

Hommat pitäisi niin sanotusti saada isolleen.

Maanmainion veljesyhtyeen oma luotto reilu viikko sitten ilmestyneeseen äänitteeseensä näyttäisi olevan kunnossa. Bändi tarjoili kahtena peräkkäisenä iltana Helsingin Tavastialla kymmenen kappaletta sisältävän uutukaisensa kokonaisuudessaan. Vanhoja hittejä ripoteltiin sekaan varsin säästeliäästi − esimerkiksi keikkasetin peruspilarit, Let Thy Will Be Done ja Kiss a Wish, jätettiin kumpanakin iltana soittamatta.

Kantoiko uhkarohkea veto sitten hedelmää?

Ainakin aiempaa suoraviivaisemmat, modernimman kuuloiset ja hivenen raskaammalla kädellä sovitetut kappaleet on ladottu täyteen tarttuvia laulumelodioita. Esimerkiksi popkoukusta toiseen etenevästä Hold Me Upista on helppo ennustaa yhtyeen suurinta kansainvälistä menestyskappaletta tähän mennessä. Eeppisiin sfääreihin kurkottava Sunday Child on taas tehty kuin stadioneille soitettavaksi.

Materiaalin hittipotentiaalin haistaa kauas.

Mutta eivät ihmeveljeksetkään mahdottomiin pysty. Yhtyeen uudet kappaleet ovat vielä niin tuoreita, kuuntelijan näkökulmasta lähes raakoja, ettei niihin ole vielä muodostunut todellista suhdetta. Siksi vastaanotto Tavastialla oli kautta linjan innostunutta, mutta se lopullinen hurmioituminen jäi väkevästä suorituksesta huolimatta uupumaan.

Muuta poikkipuolista sanottavaa illan keikasta onkin vaikea löytää. Von Hertzen Brothers on yksinkertaisesti yksi tämän hetken taitavimmista ja karismaattisimmista kotimaisista rockyhtyeistä. Kyllä tällaista kattausta voi rinta rottingilla niille ulkomaanelävillekin tarjoilla.


TEKSTI JA KUVAT Ville Hartikainen