Alunperin vuonna 1975 perustettu, kokeellista rockia soittava Chrome sotki anarkistiseen ja väkivaltaiseen kitarariffittelyynsä jo aikaisessa vaiheessa syntetisoitua melua ja orkesteri onkin inspiroinut usean sukupolven industrial-muusikkoja.
Alien Soundtracks –levyllä kulttiläpimurron tehnyt sanfranciscolaisyhtye kuulostaa 40 vuodenkin jälkeen vaaralliselta ja vieraalta. Nyt kiertävä versio bändistä on Helios Creedin, bändiin jo vuonna 1975 liittyneen kitaristin johtama.
Yksi tai useampi bändin vastasi Soundin kysymyksiin huutamalla kysymykset ja vastaukset yllättävän kaikuisassa tilassa.
Mihin elokuvaan olisitte halunneet säveltää musiikin?
1. ääni (kenties Helios Creed): − Mahdollisuus tehdä musiikkia johonkin elokuvaan olisi niin mahtava juttu, että tekisin töitä ihan kenen kanssa tahansa.
2. ääni: − Usein on sanottu, että elämä Chromessa on kuin olisi Fellinin elokuvassa…
1. ääni: − Jos joku sanoo, että musiikkimme olisi täydellistä Fellinin elokuvaan, voimme rustata ainakin sen pois listalta!
Kuinka vahvaksi koette nykyisen bändin yhteyden Alien Soundtracks -aikakauden Chromeen?
1. ääni: − Kyllä minä tunnen vielä vahvan yhteyden sekä Alien Soundtracksiin että Feel It Like A Scientistiin (2014). Kaikki syntyi silloin alussa. Ja soitamme alkuaikojen biisejä keikoilla. Soitamme yhä Chromosome Damagea, joka taisi olla bändin ensimmäinen biisi.
2. ääni: − Se olikin jonkin sortin underground-hitti.
Bändi on käynyt läpi paljon muutoksia 40 vuodessa. Mikä on pysynyt samana?
1. ääni: − Miehistö ei ole vaihtunut kauheasti. Meillä on yhä minä (todennäköisesti Helios Creed), Aleph, Tommy Grenas tai siis Tommy Cyborg ja uusia jäseniä on kaksi.
2. ääni: − Ketäs he ovat?!
1. ääni: − No sinä. Ilmoita nimesi!
2. ääni: − STEVE TRASH!
1. ääni: − Ja Lou Minatti.
2. ääni: − Miehistön lisäksi myös asenne on sama.
1. ääni: − On olemassa asia, jonka määrittelisin seuraavasti: BEING CHROMED. Se on tila, jonka saavuttaa oltuaan bändissä tarpeeksi pitkään ymmärtääkseen, että virheitä voi tehdä aika paljonkin, koska musiikkimme on mitä on. Ihmiset luulevat niiden olevan osa show’ta. Niin kuin sillä keikalla Itävallassa, kun jengi luuli sen kauhean hurinan olevan osa keikkaa eivätkä todellakaan diganneet siitä. Luulivat, että me saimme sen aikaan. Se todella häiritsi osaa porukasta. Ja meitä! Emmehän mekään tienneet mistä helvetistä se tuli. Se ääni häiritsi jengiä ja teki heidät rauhattomiksi. Se on Chromen juttu. Sen se tekee joillekin, varsinkin normijengille. Vai mitä?
2. ääni: − Joo, näin on. Minusta bändin asenteeseen kuuluu sellainen määrätty avoimuus ja taiteellinen viattomuus. Ja ihmisellä joko on se asenne tai ei ole.
1. ääni (olen yhä varmempi, että tämä on Helios Creed): − Joo, Chromen musiikkia ei voi intellektualisoida. Sen täytyy tulla eläintilasta. Tiedätkö mitä tarkoitan? Täällä on vitusti eläimiä!
Onko Chrome kollektiivinen taideteos vai yksittäisen visionäärin työkalu?
1. ääni: − Minusta kaikki bändin jäsenet ovat visionäärejä? Siksi te olette täällä. En käytä tavallisia muusikkoja. Käytän vain parhaita.
2. ääni: − Ok. Boom! Nyyh…
1. ääni: − Me rakastetaan sua!
Fight The Night -festivaalin alaotsikko on Nightmare City. Mitä painajaismaista Chrome tuo tähän tilapäiseen kaupunkiin?
1. ääni: − Armageddon-nimisen biisin. Heh.
2. ääni: − Joo, se on hyvä.
1. ääni: − Olemme hassuja ja pelottavia. Se on meidän mottomme.
2. ääni: − Ja motiivimme!
1. ääni: − Juuri niin. Haluamme pelotella teitä ja saada teidät nauramaan samaan aikaan. Se on innostavaa.
2. ääni: − Ja hauskaa.
1. ääni: − Ja Butthole Surfers pölli idean meiltä ja ovat tehneet siitä 25−30 vuoden uran. Mutta mä olen tehnyt sitä pidempään… 37 vuotta tai jotain.
2. ääni: − Ok. Kiitos. Odotan innolla keikkaa HELLsingissä!
Fight the Night 2 − Nightmare City, Ääniwalli, Helsinki, 13.−14. kesäkuuta.