Mistä suomalaisen hiphopin kiistaton pioneeri Paleface innostui erityisen paljon vuonna 2022? Ennen kuin käymme kiinnostavan listan kimppuun, muistetaan myös se ilahduttava tosiseikka, että Karri ”Paleface” Miettisen uusi studioalbumi Autofiktio ilmestyy ensi kevään aikana. Siitä enemmän täällä.
Ja nyt mennään.
Theo Croker: Love Quantum
Tyylitajuisen trumpetistin yhdeksäs julkaisu on hiphop-sukupolven jazzia. Levyn tunnelmat
vaihtelevat kuulaasta uhmakkaaseen. Jazz ei ole kuitenkaan kuollut vaikka yksi levyn kappaleista niin väittääkin. Vierailijoina toimivat muun muassa Ego Ella May, Jill Scott ja Wyclef Jean. Levy on yhdistelmä modernia tuotantoa ja jazzin syvää traditiota. Spoken word -osuuksissa kuuluu Gil Scott-Heronin henki. Livenä Croker vakuutti Tampere Jazz Happeningissä.
Danger Mouse & Black Thought: Cheat Codes
Eksentrisen tuottajan ja elävän räppijumalan odotettu kollabo lunasti lupaukset. Albumin julkaisu siirtyi pandemian johdosta parilla vuodella ja nimikin ehti muuttua välissä. The Roots jää historiaan yhtenä tasalaatuismmista ja tuotteliaimmista rap-yhtyeistä koskaan. Yhtyeen pääräppäri Black Thought jatkaa tässä jalokivien nakkelua takuuvarmoin ottein. Levyn kohokohtiin nousevat Joey Bada$$in tähdittämä Because sekä Michael Kiwanuka -featti Aquamarine. MF Doomin vierailu kappaleella Belize taas jäi yhdeksi miehen viimeisistä. Klassinen räp todellakin elää ja voi hyvin.
Esa Eloranta & Marko Haavisto: Kymmenen miljoonaa
Pitkän linjan muusikoiden hatunnosto Pelle Miljoonalle. ”Cover-albumi” on vaikea laji, mutta joskus homma onnistuu fressillä ja viimeistellyllä tavalla. Miltä punk-ikoni Pöllön kappaleet kuulostaisivat jos mies olisi syntynyt Haminan sijasta Nashvillessä? Mitä tänään koulussa opit soi kuin Dylanin Like A Rolling Stone, Olen työtön vedetään bodiddleynä ja Moottoritie on kuuma muuttuu melankoliseksi tangoksi. Sessiomiehinä konkariveljekset Janne ja Olli Haavisto. Joka hyllyyn!
Beyoncé: Renaissance
Heti eka sinkku, ysärihouse-vaikutteinen Break My Soul herätti mielenkiinnon. Hattu nousee, että tässä ei pelata varman päälle, kuten voisi ajatella Beyn tasoisen megatähden toimivan. Sen sijaan albumi murtaa siloitellun pop-r’n’b:n kaavoja ja mieluumminkin puskee kuulijaa kohti elektronisen musiikin marginaalisempia genrejä. Levy linkittyy discon ja mixattavan tanssimusan jatkumoon, mutta mukana on myös ripaus kantaaottavuutta ja emansipatorisia pyrintöjä. Bängää.
Sere & Silkinpehmee: Päärata-ep
Moni suomiräppäri uhoaa jo OG-statuksella, mutta näytöt jäävät usein puolitiehen. Jos katsotaan suomiräpin vaiheita ilman ketunhäntiä ja vaaleanpunaisia kakkuloita, Sere ja SP olivat paikalla jo 1990-luvulla. Pitkän linjan konkareiden räppäämistä on nautinnollista kuunnella ja biitit kumartavat ysärille, genren formatiivisiin vuosiin. Parhaiksi onnistumisiksi nousevat avausraita Päärata sekä nokkelasti vokaalisämpleä utilisoiva Ite tehty. Junnut, kunnelkaa ja ottakaa opiksi.
Bonus:
V/A : Kivijalka 2 – Suomiräpin kotipolttoiset vuodet: Turku
Svart Recordsin 9-osainen kokoelmasarja on edennyt verkkaisesti toiseen osaansa. Sarjan tarkoituksena on esitellä CDr-aikakauden suomiräp-rariteetteja sekä paikallisia räp-anthemeita kaupungeittain etenevässä sarjassa. Kakkososa pureutuu Turun pitkähköön räppihistoriaan. Levyn ilahduttavin valinta on pienelle huomiolle jääneen Kevyt Jee -yhtyeen Naapurit vuodelta 1996. Jaakko ”JS16” Salovaaran ja Nikke ”ChydeOne” Toiskallion kollaboraatio on jonkinlainen puolivälin krouvi suomiräpin huumorivuosien ja 2000-luvun taitteen vakavammin otettavan läpimurtosukupolven välillä. Propsit sarjan kuraattoreille eli Olli ”Klauskustaa” Hänniselle ja ChydeOnelle. Suomiräpin CDr-vuodet ovat olleet kulttuurille yhtä tärkeitä kuin listahitit ja stadionräp.
