Stam1na psykologin sohvalla: ”Riippuvuutta, pakko-oireita ja narsismia”

Stam1nan säveltävä soolokitaristi Pekka Olkkonen on valmistunut psykologiksi Helsingin yliopistosta. Täysipäiväiseksi muusikoksi ja kitaransoiton opettajaksi joitakin aikoja sitten heittäytynyt Olkkonen pohtii seuraavassa Stam1nan haasteellista SLK-levytysrupeamaa psykologin näkökulmasta – enemmän tai vähemmän vakavilla kasvoilla.

Teksti ja kuvat: Timo Isoaho
Julkaistu Soundissa 1/2014

”Laaja-alaista vetäytymistä sosiaalisista suhteista ja rajoittunutta tunteiden ilmaisua oli havaittavissa” 

Miten luonnehtisit ammattisilmällä Stam1nan kollektiivista mielialaa ja psyykkistä hyvinvointia sekä yhteisön toimivuutta SLK-session aikana?

– Tutkittavat olivat niin sanotusti täydessä iskussa, kun työskentely käynnistyi. Ongelmat alkoivat nousta esiin sessioiden puolivälissä, kun tietyt soittotehtävät edellyttivät yhä enemmän paineensietoa. Studiotyön vaativuus johti paikoin siihen, että tutkittavat keskittyivät niin korostetusti yksityiskohtiin, sääntöihin, järjestykseen, organisointiin ja aikatauluihin, että toiminnan päätarkoitus oli vähällä joutua kärsijän rooliin.

– Koeympäristössä oli toisinaan havaittavissa myös toisiin kohdistuvia epäluuloja ja epäilyjä siitä, että muiden koehenkilöiden tarkoitusperät ovatkin pahoja. Studiossa saattoi kuulua ylimielisiä kommentteja juuri herkällä itseilmaisun hetkellä. Ongelmia tuotti myös se, että hyvääkään palautetta ei aina osattu antaa onnistuneesta suorituksesta huolimatta.

– Myös laaja-alaista vetäytymistä sosiaalisista suhteista ja rajoittunutta tunteiden ilmaisua oli havaittavissa – varsinkin iltaisin. Esiin nousi epäsosiaalisuutta, epävakautta, huomionhakuisuutta, riippuvuutta, pakko-oireita ja narsismia. Ottaen huomioon bändin taiteilijapersoonien laaja-alaiset suuruuskuvitelmat ja orkesterin ”järkiperäisempien” henkilöiden korostuneen pyrkimyksen järjestykseen, perfektionismiin sekä elämysten ja vuorovaikutussuhteiden kontrollointiin, tilanne oli hetkittäin räjähdysaltis. Vasta viimeisellä studioviikolla tapahtui hienoa kollektiivista eheytymistä, kun löysimme yhteisiä selviytymiskeinoja. 

Oletko sitä mieltä, että kriisipsykologialle tai terapialle olisi ollut tarvetta?

– Tutkittavat olisivat ehdottomasti hyötyneet intensiivisestä päivittäisestä psykoterapiasta. Interventioita harkittiin.

Entä ruokavalion vaikutus? Onko esimerkiksi pizza mielestäsi oikea valinta ”tiukan puristuksen” energiaksi?

– Tutkittavien ruokailutottumukset viittaavat ehdottomasti yliterveelliseen syömishäiriöön!

Hieman laajemmin: millaisia terapeuttisia vaikutuksia Stam1nan musiikilla on?

– Stam1na on elämäni tärkein henkisen pääoman lähde, itseilmaisun kanava, ja väylä tunteiden käsittelemiseen ja purkamiseen. Myös itsearvostus rakentuu osittain yhtyeen kautta. Musiikin tekeminen on palkitsevaa enkä voisi elää ilman sitä. Mielenkiintoista, eikö totta?

Teksti ja kuvat: Timo Isoaho


Kuusi sivua Stam1na-asiaa löydät Soundista 1/2014!