CMX julkaisee huomenna 15. albuminsa Mesmeria. Eilen ilmestyneestä Soundista 1/15 löytyy pitkä ja syvälle porautuva CMX-haastattelu, jonka jatkoksi kysyimme neljältä CMX:ää vuosien varrella tuottaneelta samat neljä kysymystä.
KYSYMYKSET:
- Miten yhteistyösi CMX:n kanssa alkoi?
- Minkälaista bändin kanssa on työskennellä?
- Mikä on mielestäsi paras CMX-albumi?
- Miten merkittävä yhtye on omalla tuottajan urallasi?
Gabi Hakanen
MUKANA LEVYILLÄ: Aurinko (1992), Aura (1994), Discopolis (1996), Dinosaurus Stereophonicus (2000), Isohaara (2002)
Kyborgi-maailmoista en ymmärrä hevon paskaa
1. – Vuonna 1991 ajelin serkkupojan kanssa Tampereelta keikan jälkeen Jyväskylään. Matkalla kuuntelimme c-kasetille nauhoitettua Musiikin ystävälliset kasvot -singleä. Se kolahti ihan totaalisesti. Siinä jutussa oli semmoinen paine, joka puhutteli meikäläistä. Olin samaan aikaan aloittamassa tuotantopäällikkönä EMI:llä, joten soitin jätkille ja ehdotin tapaamista.
2. – Innostavinta yhtyeessä oli, että jokaisen levyprojektin lähtökohtana oli yllättää meidät itsemme. Viiden levyn jälkeen omat evääni vain loppuivat kesken, uutta kulmaa ei enää löytynyt. Isohaaran tekeminen oli jo todella raskasta.
3. – Aura. Yrjänän sävelkynä oli mielestäni tuolloin terävimmillään. Myös se estetiikka, jota levylle haettiin, onnistui helvetin hienosti. Albumi on edelleen oman tuottajanurani kärkilevy. Bändin uudetkin levyt ovat hienoja, mutta niistä kyborgi-maailmoista en ymmärrä hevon paskaa.
4. – CMX:n kanssa olen päässyt toteuttamaan omia ajatuksiani ja musiikillisia ambitioitani enemmän kuin minkään muun yhtyeen kanssa. Koskaan ei ole tarvinnut välittää siitä, mitä muut ajattelevat.
Billy Gould (Faith No More)
MUKANA LEVYLLÄ: Vainajala (1998)
Hyttysten määrä oli jotain aivan naurettavaa
1. – Kuulin CMX:ää ensimmäisen kerran Faith No Moren Helsingin-keikan jälkeen Jannen luona joskus 90-luvun lopulla. Yhteinen tuttavamme esitteli meidät. Hörpimme olutta ja jossain vaiheessa laitoimme Auringon soimaan. Pidin siitä kovasti. Sitten bändi kysyi, haluaisinko tuottaa heidän seuraavan levynsä.
2. – Vainajala äänitettiin pienessä kelohonkamökissä Lapissa. Aurinko ei laskenut koskaan, ja tiukan aikataulun vuoksi työskentelimme lähes tauotta. Meidän lisäksemme paikalla liikkui ainoastaan poroja. Ja se hyttysten määrä oli jotain aivan naurettavaa. Siinä mielessä vaativa projekti.
3. – Aurinko. Kuuntelin sitä jossain vaiheessa lähes tauotta.
4. – Todella merkittävä. Opin Vainajalaa tehdessä paljon uutta ja pidin erityisesti bändin asenteesta. Kaiken kaikkiaan upea kokemus.
Rauli ”Rake” Eskolin
MUKANA LEVYILLÄ: Dinosaurus Stereophonicus (2000), Isohaara (2002), Aion (2003), Pedot (2005), Talvikuningas (2007), Iäti (2010), Seitsentahokas (2013)
Ihan simppelit asiat saattavat olla järjettömän vaikeita
1. – Yhteistyö yhtyeen kanssa alkoi, kun 1990-luvun puolivälissä Gabi Hakanen tilasi pari remixiä CMX:n tulevalle kokoelmalevylle. Olin vielä siinä vaiheessa ihan totaalinen kone-acid-house-tyyppi. Sähkökitaran olin hylännyt ihan kokonaan. Kun pari vuotta myöhemmin perustimme Inkfish-musiikkiyhtiön yhdessä Gabin ja Yrjänän kanssa, oli luontevaa lähteä mukaan tekemään Dinosaurusta.
2. – Hankalia lappilaisia, joilla on omituiset henkilökemiat. Jotkin ihan simppelit asiat saattavat olla järjettömän vaikeita, mutta kun palaset loksahtavat kohdalleen, ei oikeastaan mikään muu yhtye toimi yhtä hyvin. Siinä jyllää silloin sellainen järjetön alkuvoima, imu ja luovuus.
3. – Näkökulmani on toki subjektiivinen, mutta sanon Aion. Jo levyä tehdessä kaikki tiesivät, että siitä tulee helvetin hyvä. Siinä vain oli jotain todella maagista. Varsinkin sovituksellisesti ja tuottajan näkökulmasta hyvin inspiroiva kokonaisuus.
4. – Monellakin tapaa todella tärkeä yhtye. Ensinnäkin bändin avulla olen pystynyt palaamaan omille musiikillisille juurilleni, jotka ovat progessa, hevissä ja raskaassa rokissa. Yhtye on myös toiminut eräänlaisena kokeilulaboratoriona, jonka kautta olen pystynyt kehittämään omaa ammattitaitoani.
Arto Tuunela
MUKANA LEVYLLÄ: Mesmeria (2015)
Tehdään puhtaasti taidetta eikä mitään paskaa
1. – Janneen tutustuin, kun hän aikoinaan signasi Pariisin Kevään Sonylle. Edellistä levyä tehdessä Gabi Hakanen taisi heittää ihan huumorilla, että Artohan voisi tuottaa CMX:n seuraavan levyn. CMX:ssä minua on aina viehättänyt se älytön laaja-alaisuus: herkkää meininkiä ja uskomatonta sikailuja samaan aikaan. Jouduin hetken aikaa miettimään, onko itselläni mitään annettavaa yhtyeelle, joka on tehnyt omaa juttuaan niin kauan.
2. – Yhtyeestä tuli tosi nopeasti sellainen hyvä viba, että tässä on nyt oikeita taiteilijoita. He suhtautuvat popmusiikin tekemiseen tosissaan. Tykkään sellaisesta mentaliteetista, että tehdään puhtaasti taidetta eikä mitään paskaa. Tilanteen niin vaatiessa osaavat olla myös sellaisia vitun juroja lappilaisia.
3. – Voi vittu (huokaa). Todella vaikea arvioida, mutta ehkä tässä on nyt parasta vetää kotiin päin. Kyllä tämä uusin on kaikista kovin. Ainakaan yksikään kappale ei vituta sadankaan kuuntelukerran jälkeen. Levyn on siis pakko olla todella hyvä monellakin tavalla.
4. – On aina ilo työskennellä bändin kanssa, joka suhtautuu intohimoisesti musiikin tekemiseen. Kertaakaan en levyprosessin aikana ajatellut, että ”tämän jälkeen en tuota enää yhtäkään levyä”. Omalla työllä tuntui olevan merkitystä.