Michael Monroen uusi albumi Outerstellar ilmestyi 20. helmikuuta. Levyn nimi on slangia ja tarkoittaa jotain, mikä liikkuu todella nopeasti.
– Se kuvastaa vähän luonnettani, kun olen tämmöinen ”vikkelä” poika, Monroe hymyilee.
– Sensory Overdrive -albumin [2011] kannessa on mun vasen silmä, ja kitaristimme Rich Jones ehdotti, että laitetaan tähän mun oikea silmä erilaisella käsittelyllä. Vinyyliversioon tulee avattavat kannet, jossa kuvat ovat vierekkäin, eli siinä näkyy mun molemmat silmät villeillä efekteillä.
Sen suurempaa yhteyttä albumeilla ei ole.
– Se vaan, että se olen minä. Sama jätkä ja sama bändi, sama kova meininki vielä vuosia myöhemmin. Aika mieletöntä, että tämä bändi on ollut kasassa 15 vuotta. Outerstellar on kuudes levy tällä yhtyeellä, ja neljäs samalla, parhaalla kokoonpanolla.
– Levy on kehittynyt viimeisen kolmen vuoden aikana ja kasattu vähitellen. Onneksi meidän musa on ajatonta, ei tarvitse huolehtia, että se menisi pois muodista tai jotain. Ei se ole mitään muotia koskaan ollutkaan – päinvastoin. Homma toimii ja paranee koko ajan. Täältä pesee!
– Miksaajaksi tuli Dave Draper, jonka kanssa teimme yhteistyötä ekaa kertaa. Tästä lähtien he’s my man. Hän on loistava tyyppi ja meillä on hyvä yhteishenki. Daven ansiosta levystä tuli parhaalta soundaava näistä kuudesta. Kaikki ovat hyviä, mutta tämä on vähän analogisempi, eikä yläpäätä ole ihan niin paljon. Soundia ja tyyliä on uudistettu, ja matsku on aika vaihtelevaa ja hyvällä tavalla erilaista. Emme koskaan tee samaa levyä kahdesti.
Monroe bändeineen kiertää Suomea huhti-toukokuussa. Laulaja ei sulje pois mahdollisuutta, että myös Demolition 23. -yhtye nähtäisiin vielä lavoilla.
– Se on loistobändi, ja sitä on aina nastaa tehdä. Juuri nyt ei ole mitään konkreettista, mutta jos tulee sopiva tilanne, niin todennäköisesti ja toivottavasti keikkoja tulee lisää. Jengi diggaa tosi paljon, ja se on niin tappomeininkiä, että ei sellaista kuule nykypäivänä juuri missään.
***
YKSI LEMPIBÄNDEISTÄNI
Creedence Clearwater Revival
Pendulum (1970)
– CCR:n vika albumi, jolla John Fogerty oli täysillä messissä. Have You Ever Seen the Rain -biisihän viittaa bändin tilanteeseen ja tulevaan hajoamiseen. Tosi hyviä biisejä ja hieno kokonaisuus. Ja loistava laulaja!
***
HERÄTTÄVÄ KOKEMUS
Black Sabbath
Master of Reality (1971)
– Olin kahdeksan, kun näin bändin konsertin tv:ssä. Mietin että mitä hittoa! Mikä soundi, ja tuo hullu laulaja riehuu tuossa. Halusin olla kuin hän ja päätin, että musta tulee rocklaulaja. Tämä oli sitten eka Sabbath-levyni.
***
KAIKKIEN AIKOJEN SUOSIKKILEVYJÄNI
Alice Cooper
Love It to Death (1971)
– Bändi oli niin coolin näköinen ja Alicen käheä soundi mieletön. Tärkeimpänä albumilla on kaksi biisiä, jotka menevät yhteen: Second Coming ja Ballad of Dwight Fry. Mielettömän hieno teatraalinen esitys!
***
PARAS STONES-LEVY
The Rollings Stones
It’s Only Rock ’n’ Roll (1974)
– 70-luvun alku oli bändin kulta-aikaa. Sticky Fingers, Exile on Main St. ja Goats Head Soup ovat kaikki loistavia levyjä, mutta kokonaisuutena tämä on ehkä vahvin. Fingerprint File on mun kaikkien aikojen suosikkibiisi Stonesilta.
***
SILMÄT AVAAVA ALBUMI
AC/DC
High Voltage (1976)
– It’s A Long Way to the Top antaa realistisen kuvan rock’n’roll-elämän todellisuudesta. Ei mitään kaunistelua vaan elämää tien päällä. Bon Scott on mun suurimpia sankareita, ja tämä levy vahvisti mun elämänpolkua ja valintaa olla rokkari.
***
SUURI ESIKUVA
Stiv Bators
Disconnected (1980)
– Meistä tuli Stivin kanssa myöhemmin parhaita frendejä, mutta tämä levy oli mulle iso juttu jo ennen kuin tapasimme. Kun kuulin sen ekan kerran ja näin Stivin kuvan, koin jonkinlaisen kirkastumisen hetken ja tunsin yhteyden häneen.
***
NÄIN MUSIIKKIA PITÄÄ KIRJOITTAA
Little Steven
Voice of America (1984)
– Albumilla on tosi kantaa ottavia tekstejä, jotka menevät suoraan sydämeen. Musiikilla voi herättää kysymyksiä ja välittää fiiliksiä ja ajatuksia ihmisille. Rock’n’roll voi pelastaa maailman.
***
SOI USEIN HANOI ROCKSIN KEIKKABUSSISSA
The Undisputed Truth
Higher than High (1975)
– Olimme Andyn kanssa levydivarissa 70-luvun lopulla ja näimme tämän albumin kannen. Mietimme, että tuo on pakko ostaa. Levy olikin ihan maailman parasta funkia, ja tästä tuli meidän lempibändejä.