Vuonna 2021 kotimaisen elektronisen musiikin kentälle ilmestyi debyyttialbumi, joka sai Helsingin Sanomien kriitikolta neljä tähteä ja keräsi tekijälleen kaksi Indie Awards -ehdokkuutta. Albumin takana ei kuitenkaan ollut noviiseja: Malla Malmivaara ja Jarkko Kumpulainen olivat tehneet musiikkia yhdessä jo vuonna 2009, jolloin Malmivaara julkaisi levyn nimellä Belle Who.
Malla-albumi avasi oven suomeksi laulettuun house- ja diskovaikutteiseen klubimusiikkiin, jonka seuraaja Fresko ilmestyi alle kaksi vuotta debyytin jälkeen.
Nopea julkaisutahti ei tullut täysin omasta impulssista, Malmivaara muistelee, kun istumme hänen kotoisasti valaistussa studiossaan tammikuussa 2026. Hänen kolmas albuminsa Pieni exit on ilmestymässä kuukauden päästä. Sitä tehdessä tuntui tärkeältä pysähtyä.
– Oman taiteeni kanssa mä en ole se liukuhihnatyyppi. Miten voi ehtiä ajattelemaan, jos ei ole aikaa? Huomasin, että mulla oli melko loppuunpalanut meininki, enkä halunnut saada itsestäni mitään ulos väkisin.
Kaksivuotiseen prosessiin kuului uusien soundien opiskelu sekä uudistumisen ja kehittymisen tarve. Piti ehtiä elää ja oleilla välimassassa, Malmivaara kuvailee. Pysähtyneet tilat näkyvät Pieni exit -albumin visuaalista ilmettä myöten.
– Kuvien kelluminen vertautuu avaruudelliseen ihmisolemiseen ja aikalaisen kokemukseen, että välitilat ovat tärkeitä tässä kiireisessä maailmassa.
Malmivaara päätti olla keikkailematta ja matkusti sen sijaan Saamenmaalle. Hän käyskenteli luonnossa ja mietti musiikkiuran sijaan puolukkapiirakan tekemistä.
– Oli tarve perusasioihin. Sain lillua kesälomamökkiläisenä omissa juurissa, turvapaikassa. Kun laitteita ja muita häiriötekijöitä ei ollut, melodioita alkoi taas tulla. Aloin laulaa itsekseni ääneen ja muistiinpanovihkoon alkoi tulla sanoja.
Musiikki on terapiaa
Kauas meneminen oli tärkeää, mutta niin oli myös tanssiminen. Dj:t auttavat tulemaan kehollisuuden äärelle, Malmivaara sanoo. Hän on tanssinut pienestä asti, mutta siinä missä hänen oma taustansa on baletissa, tanssijasisko Wera Malmivaara on johdatellut hänet katutanssin maailmaan.
– Mun suhde musiikkiin on ollut alusta lähtien kehollinen. Tanssi kertoo kaiken: onko siinä musassa jotain juttua vai ei.
Sen lisäksi, että Malmivaara on soittanut viime aikoina omia dj-keikkoja, hän on käynyt itsekseen klubeilla tanssimassa.
– Se on ollut todella mielenkiintoista, koska silloin teen väistämättä jonkinlaista soundianalyysia ja rakennemuistiinpanoja. Mietin paljon sitä, miten jokin biisi on tuotettu, mutta tietenkin myös uppoan musiikkiin. Kaikki iskostuu kehoon, josta saatan kaivella myöhemmin esiin rytmillisiä muistikuvia.
Pieni exit -albumilla kuullaan housen lisäksi muun muassa drum & bassia. Kuten Mallan soundille on ominaista, kappaleet houkuttelevat tanssimaan.
– Enää en sano sitä ääneen, mutta mulla on ollut tapana todeta studiolla, että hei, nyt pitää tehdä tanssitsekit. Laitetaan biisi soimaan, ja sitten pitää heilua ja testata, miltä se tuntuu.
Malmivaara kertoo käyneensä erään musiikkiterapeutin kanssa keskustelua siitä, miten musiikki voi tarjota äärimmäisen traumatisoituneille ihmisille helpottavan keinon käsitellä asioita, jotka ovat lukkiutuneet kehoon. Kyse ei ole ihmeestä, ovathan musiikki ja tanssiminen primäärejä, jo ihmisen alkulähteiltä löytyviä elementtejä, Malmivaara huomauttaa.
– Ehkä ei sukelleta enempää politiikkaan, mutta jos mietitään sitä, että kulttuuria vai ei, musiikkia vai ei, rahoitusta musiikille vai ei, niin se linkittyy siihen, mitä yhteiskunnassa ajatellaan arvomaailmallisesti. Mitä ajatellaan ihmisyydestä.
– Monet kokevat, että musiikilla ei tee mitään, mutta ainakin mulle on hyvin selkeätä, että se on yksi hyvinvoinnin perusta. Mitä tapahtuisi, jos musiikki vietäisiin ihmiseltä veitsellä leikaten pois?
Svengiä suomen kieleen
Kun Malmivaara kirjoittaa sanoituksia, hänen suuntaviittoinaan toimivat yksityiskohtaisuus, syvällisyys ja jonkin suuremman tunnelman tai tilanteen kasaaminen asian ympärille. Hän ei myöskään halua dramatisoida liikoja vaan vaalii toteavuutta.
– Voi olla simppeli ja rehellinen. Myös kokonaisuudella on merkitystä. Ensin saatan miettiä, että jokin juttu on liian lälly, mutta kun yhdistän sen jonkin toisen asian kanssa, se ei olekaan enää yhtään lälly. Jotkut asiat näyttävät paperilla siltä, että niitä ei voi laulaa, mutta musiikin kanssa ne asettautuvat sellaiseen… että on vaikka makeata, mutta suolaista ja kirpeää. On hyytelöä, mutta myös tukevaa alustaa.
Rehellisyyden kanssa pelaaminen tarkoittaa myös sitä, että lavalla ollessaan Malmivaara ei halua sanoa yhtäkään asiaa, joka ei ole hänelle totta.
– Joissakin Malla-biiseissä on lauseita, joita haluaisin muokata vielä uudelleen. Olen huomannut, että esitän sellaisia kappaleita vähemmän, koska ne lauseet pompauttavat mut ulos biisistä. Sen pitää olla sing it like you mean it kokonaan.
Sanoituksia pyöritellessään Malmivaara mietti myös suomen kieltä ja sen musiikillista traditiota – esimerkiksi sitä, miten menneillä sukupolvilla on ollut tapana rytmittää kappaleiden tekstejä.
– On oikeastaan aika hauska haaste hakea suomen kielelle uusia sääntöjä ja olla rajoittamatta itseään sen suhteen, mistä se svengi tulee. Toki olemme nähneet jo usean vuosikymmenen ajan, miten monenlaiseen musiikkiin suomen kieli taipuu, mutta jonkinlaista äärimmäistä vapautta tunnutaan hakevan vasta nykyajassa. Esimerkiksi Itä-Helsingistä tuleva räppi osoittaa, miten suomen kieli voi fuusioitua eri kulttuureihin.
Onomatopoeettista öninää
Kuten Malmivaaran aiemmatkin albumit, Pieni exit on tehty yhdessä Jarkko Kumpulaisen kanssa. Kaksikko haki albumille muotoa tekemällä vapaasti musiikkia ja soittamalla paljon; tunnustelemalla, minkälaista rytmiä ja millaista tunnelmaa milloinkin teki mieli, Malmivaara kertoo.
– Välillä on lähdetty siitä, että tutkitaan jotain syntetisaattoria, ja sitten mä soitan ja etsin soundiin sopivaa riffiä ja sävellystä ja kaikkea sellaista.
Kappaleet rakentuvat usein niin, että musiikillinen muoto tulee ensin. Malmivaara sovittelee siihen puhelimessaan olevia muistiinpanoja, jotka ovat säkeistöideoita, hokemia tai kertosäkeitä.
– Yleensä se musa, johon se teksti kuuluu, soi jo mun päässä. Sitten mä yritän nopeasti tuottaa sen, mikä mun päässä soi. Ne ovat arvokkaita hetkiä, mutta niissä pitää olla tosi tarkkana, ettei unohda sitä ideaa, kun etsii soundeja ja muuta. Ettei häiriinny siitä väliprosessista.
Hakiessaan säkeistön muotoa Malmivaaralla on tapana laulaa onomatopoeettisia äänteitä.
– Jotenkin niin, että pitää päästä a:han tai i:hin. Sanan pitää kilahtaa tiettyyn melodiaan. Silloin pitää uskaltaa önistä, vaikka se kuulostaa välillä ihan hirveältä. Se auttaa pääsemään kiinni siihen, että joo, tuollaiseen sävyyn on päästävä. Sitten teen sellaisia öninäottoja, joissa yritän muodostaa ajatuksia ja sanoja.
Tuotannon osalta Malmivaaran teki mieli kokeilla, ja siinä auttoi koko elämän aikana kerättyyn sielussa sijaitsevaan musiikkipankkiin sukeltaminen.
– Tätä albumia tehdessä tunsin vapautta hakea laajemmin eri rytmiyhdistelmiä sen pohjalta, mitä olen elämäni aikana kuunnellut: grungea, punkkia, taiderockia ja vanhempia indie-elektrobändejä modernin musiikin rinnalla. Vaikka musatuottajuus menee jatkuvasti eteenpäin, on arvokasta mennä taaksepäin historiassa. Ettei yritä tehdä vain tämän päivän referensseillä.
Sitoutuminen omaan soundiin
Pieni exit -albumin on miksannut Mauri Syrjälä, joka on tehnyt jo vuosia Malmivaaran live-esiintymisten äänet.
– Toki meidän tekotapamme on jo valmiiksi aika miksaava, mutta on ollut ihanaa, että kappaleita on voinut lähettää kaiken intensiivisen sävellys- ja tuotantotyön jälkeen jollekin, joka miksaa työkseen. Maurilla on hyvin moderni ja monipuolinen ote elektronisen musiikin miksaamiseen.
Levyn masteroinnista vastasi Berliinissä työskentelevä Ruy Mariné. Juuri näiden ihmisten kosketus mahdollistaa sen, että Pieni exit voi soida nykyajan musiikin kyljessä, mutta myös erottua siitä.
– Mun musiikkityylin luonne ei ole liiskaantua miksikään hyperpopiksi tai valtavirran autotuneksi tai kompressoiduksi radiosoundiksi. Jotain tässä meidän kulttuurissamme on siinä mielessä pielessä, että kaikkien radiokanavien pitää kilpailla näiden mainstream-asioiden suhteen, jotta ne pysyisivät suosittuina. Totuus on, että se kaventaa ihmisten musiikkisivistystä ja totuttaa ihmisiä sellaiseen boksiin, jossa he eivät välttämättä itsekään haluaisi olla.
Jos haluaisi kasvaa isoksi artistiksi, musiikkia pitäisi tehdä hyvin tietynlaisella sapluunalla, Malmivaara jatkaa. Mutta jos sellaista lähtee havittelemaan, on vaarassa kadottaa oman soundinsa.
– Miksi mä sitten edes tavoittelisin sitä? Mieluummin ajattelen niin, että älä mieti mitään. Tee vaan.