Iron Maidenin debyyttilevyllä soittanut Dennis Stratton on katsonut yhtyeen historiaa ja fanitusta käsittelevän Burning Ambition -dokumenttielokuvan ainakin jo kahdesti. Kitaristi ei kuitenkaan ole täysin tyytyväinen näkemäänsä.
”Siinä on paljon sulateltavaa yhdelle katsomiskerralle. Minulla on ollut onni nähdä se kahdesti, sekä ensi-illassa että Belgradissa, joten bongasin toisella kerralla paljon uusia juttuja”, Stratton kertoo Paulieflixin haastattelussa. ”En ollut koskaan tavannut Blazea [Bayley] ennen dokkarin maailmanensi-iltaa. Hän kääntyi puoleeni ja halasimme. Otimme yhteiskuvia. Juttelimme pitkään ja se oli hienoa.”
Strattonia vaivaa, kuinka Bayleyn aikakausi esitetään elokuvassa.
”Elokuvaa katsellessani minusta tuntui pahalta Blazen puolesta, sillä siitä sai sellaisen käsityksen, että bändi lähti luisumaan alamäkeen heti kun Blaze liittyi remmiin. Ihmiset alkoivat polttaa levyjä. Ihmiset alkoivat puhua Paholaisen kultista, ja bändi joutui soittamaan klubeilla.”
”Kuulosti siltä kuin Blaze saisi kaikki syyt niskoilleen bändin alamäestä, vaikka siitä ei ollutkaan kyse. Blaze teki kolme [Bayley lauloi kahdella studioalbumilla, Stratton saattaa laskea tässä mukaan Eddie’s Head -box setin] todella hyvää levyä. Steve [Harris] kertoi minulle, että Blaze myös panosti levyihin. Hänelle täytyy nostaa hattua Brucen [Dickinson] saappaisiin astumisesta. Se on rankka pesti.”
”Sitten kun Bruce tuli takaisin, Steve kysyi ’miksi haluat tulla takaisin?’, ja hän vastasi ’koska olen kyllästynyt soittamaan pikkukeikkoja. Haluan esiintyä isoille yleisöille.’ Eli heti kun Bruce palasi, bändistä tuli taas valtava juttu.”
”En halua Maidenin fanien ajattelevan, että olisin jotenkin katkera. Elokuva on tarkoitettu faneille. Olen ylpeä siitä mitä tein Maidenissa parina ensimmäisenä vuonna, siitä mitä toin pöytään. Vuonna 1979 bändi oli punkahtava ja aggressiivinen. Mukaan tarvittiin kuitenkin myös hienostuneempaa kulmaa, joten kitaroiden erottelu ja lauluharmoniat tulivat mukaan kuvioihin. Kappaleista tuli vähän mielenkiintoisempia, ei niin raakaa punkkia. Olen siihen tyytyväinen. Työstimme tosissamme kahta ensimmäistä levyä ja niistä tuli hyviä. Elokuva on fanien kannalta fantastinen, mutta vähän minua harmittaa, että bändin alkuajat käsiteltiin niin nopeasti.”
