Isot pahoittelut, mikäli aihetta on tullut sivuttua aiemminkin, mutta mitäpä muutakaan tässä tapauksessa voi tehdä… Nimittäin kun aletaan vilkuilla rockmusiikin värikästä historiankirjoitusta, kuinka monet niin sanotut superkokoonpanot ovat vuosien saatossa kaatuneet omaan mahdottomuuteensa, julkaisseet (odotuksiin nähden) surkeita levyjä tai sössineet oman etsikkoaikansa jotenkin muuten? Aika pirun monet.
Ja sitten on Cemetery Skylinen kaltaisia harvinaisempia tapauksia, jotka tuntuvat… jopa enemmän kuin osiensa summalta. Ajatus on melkeinpä hämmentävä, sillä Santeri Kallion, Markus Vanhalan, Mikael Stannen, Vesa Rannan ja Victor Brandtin hurjissa curriculum vitaeissa komeilevat muun muassa nimet Amorphis, Insomnium, Omnium Gatherum, Dark Tranquillity, The Halo Effect, Sentenced, Dimmu Borgir ja Entombed. Toden totta: mikäli raskas rock on herättänyt joskus edes etäistä kiinnostusta, olet saattanutkin kuulla em. rykmenteistä.
Mikä kuitenkin melkeinpä kiehtovinta, Cemetery Skyline ei kuulosta miltään edellä mainitulta ryhmältä vaan bändin tummat aallot osuvat sametinpehmeään rantahietikkoon enemmänkin niissä gootahtavimmissa, popimmissa ja jopa darkwavehtavimmissa maisemissa, joissa on aiemmin nähty muun muassa The Missionin ja The Sisters of Mercyn – toki myös Type O Negativen – kaltaisia artisteja.
Kun hittiä hitiin perään tarjoava Nordic Gothic -debyytti ilmestyi syksyllä 2024, Cemetery Skylinellä oli takanaan yksi ainoa esiintyminen – se tietenkin tapahtui John Smith Rock Festivalilla, eräänä tapahtuman päänimistä. Niin keikka kuin pohjoista tarttuvuutta pursuava ensialbumi saivat niin hemmetin kiittävän ja ilahtuneen vastaanoton, että Cemetery Skylinen aiemmin hieman häilyvät suunnitelmat alkoivat viimeistään tässä vaiheessa muuttua konkreettisemmiksi. Suomeksi sanottuna: luvassa olisi kuin olisikin lisää keikkoja ja lisää musiikkia. Kummankin äärellä ollaan juuri nyt.
Cemetery Skylinen Tampereen-konsertti käynnistyi tuttavallisilla sävyillä, kun viisikko pyyhki turhat pölyt Behind the Lie / Torn Away / Darkest Night -triolla. Behind the Lie on toki tuttu avaus jo aiemmilta Hautuumaa-keikoilta, mutta sen vaihtaminen tuntuisi suorastaan pyhäinhäväistykseltä – niin syvään kappaleen sävyt ovat ainakin omassa mielessäni jo paaluttuneet.
Cemetery Skyline oli teräkunnossa jo edellisellä Suomen-kiertueella (aiheesta enemmän täällä), mutta Tavara-aseman ilmassa leijui silti vahva ajatus siitä, että mahtavien livesoundien saattelemana CS tekee nyt kaiken hieman aiempaa paremmin. Rannan biitti tuntui – samaan aikaan – entistäkin tiukemmalta ja rennommalta, Vanhalan zorro-iskut niin riffien kuin soolojenkin osalta sivalsivat vielä hieman kipakammin, Brandtin matalataajuudet möyrivät mahanpohjassa piirun verran ihanammin ja Kallion sormet vilisivät kosketinnäppäimistöllä jopa hänen aurinkolaseihinsa verrattavalla tyylikkyydellä. Stanne? Tämän armoitetun death metal -solistin Cemetery-toimitus jaksaa hämmästyttää kerta toisensa jälkeen. Ihan oikeasti: kuka olisi aikoinaan arvannut, että tämä monissa liemissä keitetty göteborgilaisherra kykenee tarjoamaan näin hemmetin silkinpehmeää, mutta samalla niin pirun väkevää tulkintaa?
Settilista? Tutun avauksen jälkeen biisijärjestystä oli muokattu sitten edellisen Suomen-kierroksen, ja toki mukana oli myös raitoja, joita ei ole näillä lakeuksilla kuultu aiemmin livenä. Esiin voi nostaa esimerkiksi hieman ripeämmin jyräävän Nothing From This Worldin, joka sai tamperelaisyleisöltä – faneja oli saapunut paikalle Japanista asti – ilahtuneen vastaanoton. Myös ”Roy Orbison / Celine Dion / Cyndi Lauper -laina” I Drove All Night toimi taas kerran komeasti – puhumattakaan jo nyt CS-klassikon statuksen ansainneista biiseistä (Torn Away, Darkest Night, Coldest Heart, Violent Storm ja niin edelleen).
Ei hemmetti sentään, on se vaan tolkuttoman kova bändi – ja onneksi lisää on luvassa. Kyllä vain, Cemetery Skylinen kakkoslevy on jo muhimassa, vaikka ihan vielä ei kannatakaan alkaa pidätellä agonaalista hengitystä. Seuraavia Suomen-keikkojakin joudutaan takuuvarmasti odottelemaan tovi jos toinenkin, joten olkaahan juuri nyt hereillä siellä Oulun ja Helsingin suunnalla…
Teksti ja kuva: Timo Isoaho