Hampurilaiskuusikko vie Opvs Noir -trilogiansa päätökseen jatkaen viimevuotisten ykkös- ja kakkososan linjoilla. Mukana on taas koko tunteiden kirjo turhautumisesta ihmetykseen, ja biisien taso vaihtelee samantekevästä vavahduttavan kauniiseen.
Kuten aina, Chris Harmsin jylhä ja teatraalinen mutta ärhäkkyyteenkin taipuva ääni vangitsee. Vierailijoita marssitetaan liki puoleen biiseistä. Saltatio Mortisin Alean kanssa duetoidusta I’m A Diamondista tulee takuulla yhteislauluhitti, kun taas I Hate People -indutamppaus kauhupunkkari Wednesday 13:n kanssa kallistuu hölmöilyn puolelle.
La Vie Est Hell lainaa Baudelairea, ja When Did the Love Break? -kappaleessa herkistellään Xandrian Ambre Vourvahisin heleän laulun kera. Upea päätösballadi The Days of Our Lives hiipii jo lähelle soundtrack-estetiikkaa.
Odottamani katarsiksen sijasta Opvs Noir Vol. 3 tarjoaa levysarjalle dramaattisen ja hieman haikeankin päätöksen. Trilogia on Lord of the Lostille näyttävä statementti sen asemasta tumman goottimetallin kentällä, mutta mammuttimaisesta kokonaisuudesta jää olo, että sen osista olisi syntynyt yksi loistava levy.
