Kuumaan tuleva albumi on joulukuun puolivälissä 98-prosenttisesti valmis. Yhtye kertoo tämän studiollaan, kun kyselen kuulumisia. Viime päivien aikana päässä ei kuulemma ole pyörinyt paljon muuta kuin helmikuussa ilmestyvän Valoa varten -albumin biisien eri versiot.
– Viimeiset kaksi prosenttia tuntuvat paljon isommalta harppaukselta kuin tähänastiset yhdeksänkymmentäkahdeksan, rumpali Jonttu Luhtavaara toteaa. – Olemme käyttäneet tosi paljon vaivaa ja energiaa viimeistelyvaiheeseen, jotta tästä tulisi paras mahdollinen levy.
Haastattelupäivänä bändi on kuunnellut aamusta asti miksausversioita, lähetellyt kommentteja ja kuunnellut lisää versioita, laulaja Johannes Brotherus kertoo.
Alkuillan lähestyessä tunnelmassa onkin havaittavissa jonkinlaista raukeutta. Brotherus ja Luhtavaara vaikuttavat harkitsevan sanomisiaan ja tahti on viipyilevä. Basisti Aarni Soivio osallistuu haastatteluun puhumisen sijaan lähinnä valppaalla katsekontaktilla.
– Nyt on sellainen fiilis, että ollaan just ylittämässä maaliviivaa, mutta ei olla ihan vielä siellä. Albumin tekeminen on alkanut jo puolitoista vuotta sitten, eikö vain? Brotherus kysyy ja katselee bänditovereihinsa. – Ylihuomenna olisi varmaan erilainen fiilis.
Alkaako prosessi viimeistelyvaiheessa, kappaleiden jatkuvan kuuntelemisen myötä, kyllästyttää?
– No ei sillä tavalla, Brotherus sanoo. – Vaikka just tämä päivä on ollut sellainen, että olemme käyneet läpi paljon miksausversioita ja siirtäneet kappaleita masterointivalmiuteen, niin ainakin itselläni vuorovaikutus kappaleiden kanssa tiivistyy entisestään loppua kohden. Kun albumi siirtyy masterointiin, todennäköisesti kuuntelen sitä vielä loppuviikon, ja sen jälkeen tulee se vaihe, ettei sitä pysty kuuntelemaan hetkeen.
Toisaalta tässä vaiheessa ei vielä ole mahdollista kyllästyä musiikkiin, koska muuten se ei tule koskaan valmiiksi, Brotherus sanoo nauraen.
Uusi albumi on ollut siis tekeillä puolentoista vuoden ajan. Se, että kokonaisuus on viimeinkin tulossa kaikkien kuultaville, on pelkästään innostavaa, Luhtavaara sanoo.
– Meidän lähtökohtamme on, että jos olemme innoissamme jostain, se välittyy varmasti myös muille. Yritetään pitää paineet poissa huoneesta ja jahdata kiksejä.
– Kun kaikki päätökset levyn suhteen on tehty, on kyllä vahvasti mielessä, että kohta ihmiset pääsevät kuulemaan sen, Brotherus sanoo. – Se tuntuu tosi hyvältä, koska musiikkimme on enemmän olemassa, kun se pääsee kosketuksiin ulkomaailman kanssa.
Peiliin katsomista ja mielen mutkia
Alun perin oli tarkoitus, että saisin albumin kuunneltavakseni ennen haastattelua, mutta lopulta kokonaisuus jäi viimeisteltäväksi eikä ehtinyt kuulokkeisiini. Siksi olen erityisen utelias sen suhteen, mitä levyltä on odotettavissa. Millaisia teemoja sillä käsitellään?
– Mä kurkkaan ihan läpällä tracklistiä, ennen kuin ajattelen tuota kokonaisuutta, Brotherus sanoo ja on hetken hiljaa.
– En mä uskalla sanoa levylle mitään teemaa, hän toteaa sitten. – Ne ovat aika lailla niitä soivia ja tunnepohjaisia asioita, joita olemme miettineet ja kohdanneet viimeisten puolentoista vuoden aikana. Neljästäkymmenestä kappaleesta kolmetoista on löytänyt paikkansa levyltä.
Bändi ei yleisestikään halua pureskella sisältöä liikaa ihmisten puolesta, Brotherus sanoo. Kuuntelijoilla on tapana löytää Kuumaan kappaleista selvästi toisistaan poikkeavia merkityksiä.
– Mutta on siellä sellaisia mielen mutkia ja meille ominaista kaipuuteemaa. Ja vähän peiliin katsomista. Toivottavasti ihmiset löytävät sieltä seasta lohdullisia sävyjä. Näin mä sitä luonnehtisin, Brotherus sanoo.
Kiinnostun oitis peiliin katselemisen konseptista. Mitä peilistä on löytynyt?
Brotherus pitää pitkän tauon, jonka aikana hän tuntuu hahmottelevan vastausta tarkasti.
– Muutamaan edelliseen levyyn verrattuna tällä on yritetty olla väistelemättä. On yritetty sanoa suoraan, miltä joku asia itsestä tuntuu. Jos on ollut joku ajatus tai teema, jota olemme pyöritelleet yhdessä, sitä on koettanut siirtää levyn teksteihin ilman, että siinä välissä olisi hirveän monta laimennusvaihetta.
Nämä seikat saattavat kuitenkin olla ulkopuoliselle kuuntelijalle vain pieniä nyanssieroja, Brotherus sanoo. Tekstitysvaihe on ollut oman pään penkomista ja pyrkimystä aiempaa spesifimpään ilmaisuun, mutta kuinka selvästi se välittyy kuuntelijoille, on eri asia.
Oon kolmekymppinen
Kuumaa julkaisi vuoden 2025 aikana kolme singleä. Valoa varten käsittelee häikäilemätöntä voitontahtoa, Hyvänpäiväntutut keskeneräistä rakkautta ja Pieni ystävä haikeita mutta pehmeitä jäähyväisiä. Kenties kappaleiden voi myös nähdä kumpuavan pohdinnoista, joita Kuumaan menestyksentäyteinen elämä on herättänyt, tai vähintään kommentoivan yleisellä tasolla elämänvalintojen vaikutusta ihmisen kohtaloon.
Levyn nimikkobiisissä pyöritellään sitä, millaiseksi ihminen muuttuu, kun hän havittelee kaiken muun kustannuksella aina vain suurempia tuloksia. Hyvänpäiväntutut taas esittelee ikään kuin kaksi eri elämänviivaa rinnatusten – miten eri tavalla kaikki olisi, jos kahden ihmisen välinen rakkaus olisi saanut elää ja kasvaa.
Jaan ajatukseni siitä, että Kuumaan aikaisempaan tuotantoon verrattuna neljännen albumin singleissä on ollut jotakin raikasta ja uutta, jonka luonnetta en ole saanut vielä tarkasti määritettyä.
– Niin. Ehkä… Vitsi, melkein tekisi mieli soittaa joku pätkä tuolta, Brotherus sanoo. – Haluatko sä kuulla? Voidaanko me soittaa vaikka levyn vika biisi?
Kukaan ei protestoi, joten Brotherus kääntyy pöydän ääreen ja laittaa kappaleen soimaan.
– Vielä ehtii vaikuttaa miksaukseen, Luhtavaara heittää.
Kuuntelemme albumin viimeisen kappaleen, joka rakentuu riisutun pianomelodian varaan. Kaikki istuvat hiljaa, kun huoneessa kaikuu Brotheruksen ääni: ”Huolet ois vaihtunu huolettomuuteen, ja tajuisin viimein sen, et jokainen päivä kun täällä saa olla, voi olla se viimeinen”, lauletaan herkässä, onnen rakentumista hahmottelevassa biisissä.
Kuumaa viettää tänä vuonna kymmenvuotisjuhlaansa, ja alkutaipaleella sen jäsenet olivat vasta teini-ikäisiä. Iän karttuminen kuuluu luonnollisesti myös musiikin sisällössä.
– Mä toivon, että mikään leipiintyminen ei kuulu meidän tekemisessä, Brotherus sanoo. – Mutta myös se on totta, että elämme nyt hetkeä, jossa olemme seuraavaksi 30-vuotiaita. Kolmekymppiset ystävämme tekevät uusia valintoja tulevaisuuden suhteen ja perustavat perheitä. Se on asia, joka liittyy tietyllä tavalla, no, en mä halua sanoa nuoruuden loppuun, mutta mutta… Kyllä sitä katsoo ympäristöä eri tavalla kuin silloin joskus. Ehkä se kuuluu sitten myös noissa lauluissa, I don’t know.
Teini-iän ja kolmekymppisyyden väliselle matkalle on mahtunut huomattavia saavutuksia ja palkintohumua. Vuonna 2019 ilmestynyttä Kuumaa-debyyttilevyä seurasi neljä vuotta myöhemmin Hyvikset ja pahikset -albumi, ja vuosi sen jälkeen ilmestyi punakantinen Pisara meressä -levy. Huiman suosion meriittinä on toiminut esimerkiksi Emma-gaalan Vuoden yhtye -palkinto, jonka bändi on voittanut kolme vuotta putkeen. Yhteensä bändi on napannut seitsemän Emma-palkintoa.
On varsin toivottavaa, että albumi heijastelee todenmukaisesti sitä kaistaletta, jolla bändi on elänyt viimeisten puolentoista vuoden ajan, Brotherus sanoo.
– Sitten voi olla, että viidennen levyn kohdalla väitämme taas, ettemme ole vanhenneet millään tavalla. Että olemme aivan teinejä vielä. Mutta emme me oikein muusta voi kertoa kuin siitä, miltä tuntuu just nyt. Kivasti ne levyt muuttuvat tietyn ajan paketeiksi.
Fanien lojaalius kannattelee
Kun Kuumaa alkoi tehdä tietään tunnetuksi kotimaisen popmusiikin kentällä vuonna 2017, se kategorisoitiin joissakin lehtijutuissa poikabändiksi. Pohtiiko Kuumaa koskaan, mitä väitetylle poikabändiydelle tapahtuu vanhenemisen myötä?
– Mä en ole kuullut tuota pitkään aikaan, Brotherus sanoo.
– Se on lokero, jota on vaikea ottaa vakavissaan, Luhtavaara toteaa ja saa muut nauramaan. – Aika vähän ollaan tanssikoreografioita vedetty. Kun itse mietin poikabändiä ja siihen klassisesti kuuluvaa estetiikkaa, mulle ei tule meidän kaltainen bändi ekana mieleen. En koe, että olisimme koskaan identifioituneet siihen.
– Eikä se termi ole sen myötä koskaan myöskään satuttanut meitä, Brotherus huomauttaa.
– Niin, ei sillä ylipäätään ole ollut hirveästi painoarvoa, Luhtavaara jatkaa. – Se on ollut vain nokkela lisä johonkin kuvailuun. Emme ole huolissamme siitä, mitä sille brändille tapahtuu, koska se ei ole lähelläkään sitä, miten näemme itsemme.
Vaikka poikabändin viitta ei koskaan Kuumaalle sopinutkaan, sen ja klassisen poikabändikulttuurin väliltä löytyy ainakin yksi yhtäläisyys: läheinen suhde faneihin sekä fanien poikkeuksellisen intensiivinen sitoutuminen yhtyeeseen.
Helsingin Sanomat julkaisi vuonna 2024 kokonaisen Kuumaa-faniutta käsittelevän artikkelin, jossa eräs kuuntelija kuvailee suhdettaan bändiin näin: ”Heidän avullaan jaksan herätä joka aamu, tulee iloinen olo ja hymy huulille.”
Bändi suhtautuu faneihinsa suurella kiitollisuudella, Brotherus sanoo. Kun kuulijat ovat niin omistautuneita, se tekee musiikkiurasta mielenkiintoisen ja merkityksellisen.
– Ajatus siitä, että fanit kuulevat tämän levyn, on pyörinyt jo pitkään mielessä tämän prosessin aikana, Brotherus sanoo. – Tiedämme, että he tulevat kuuntelemaan sitä tarkkaan ja että heillä on paljon ajatuksia musan suhteen. On palkitsevaa, kun he tekevät musiikistamme omaansa.
Malttamattomina takaisin lavoille
Mitä tulee kuulijasuhteiden ylläpitämiseen, keskiössä ovat tietysti live-esiintymiset. Vuonna 2025 Kuumaa nähtiin varsinaisella keikalla vain kolme kertaa. Tässä on kaikki -kiertueella se nousi lavalle Seinäjoella, Helsingissä ja Joensuussa, mutta esiintymiset olivat siinä – vuodenvaihteessa bändi tosin piipahti lavalla televisioidussa Vuosi vaihtuu -konsertissa Oulussa.
Tänä vuonna on aivan vastakkainen ääni kellossa, sillä bändi lähtee helmikuun lopussa mittavalle Kuumaa 10 -kiertueelle. Valtaosa kevään keikoista on jo myyty loppuun, mukaan lukien kaikki viisi kiertueen lopettavaa Tavastian-keikkaa.
– Sillä on varmasti suuri vaikutus tähän innostukseemme, että kohta lähdetään ja päästään olemaan tosi paljon vuorovaikutuksessa fanien kanssa, Brotherus sanoo. – Toivottavasti annamme heille sitä energiaa, jota saamme aina täyslaidallisen takaisinpäin.
Luhtavaara ilmaisee olevansa Brotheruksen kanssa samaa mieltä siitä, että fanien suhtautuminen on ihana asia ja tuntuu hänestä merkitykselliseltä. Hän nostaa esiin sen, että usein fanit löytävät toistensa joukosta uusia ystäviä ja käyvät Kuumaan keikoilla nimenomaan ystäväporukan yhteisenä juttuna.
– Sellaista emme voi itse masinoida, ja siksi se onkin niin kaunis asia. Se tuntuu tärkeältä, Luhtavaara sanoo.
– Kun ympärillämme syntyy ystäväporukoita, jotka kehittävät omat inside-kuvionsa ja kiertävät keikkojemme perässä ympäri Suomea, siitä tulee fiilis, että olemme tavallaan sivuroolissa tässä heidän jutussaan. On merkillistä tajuta, että me vain tarjoamme kehyksen sille, mitä he voivat tehdä yhdessä, Brotherus sanoo.
Ennen vuotta 2025 Kuumaa ei tuntunut muuta tekevänkään kuin reissaavan ympäri Suomea valloittamassa joka ikistä mahdollista keikkalavaa. Kiertueita riitti, areenakeikoista moni myi loppuun ja pelkästään kesään 2024 mahtui reilusti yli 30 esiintymistä. Kaikkeen tähän nousukiitoon suhteutettuna viime vuoden hiljaisuus keikkarintamalla muodosti huomattavan kontrastin.
– Se tuntui todella oudolta, Luhtavaara sanoo. – Sitä edeltävät kaksi vuotta tuntuivat kestävän kymmenen vuotta. Olimme joka puolella Suomea, monta kertaa. Siinä ehti haaveilla, että vitsi olisi siistiä, jos ehtisimme olla vähän enemmän studiolla. Mutta sitten kun se toteutui, syntyi aika nopeasti tunne, että keikkailu on kyllä kivaa ja tärkeä osa arkea. On tosi ihanaa, että elämässä voi olla tuollaisia asioita, että kun yksi niistä toteutuu, toista jää kaipaamaan.
Bändi haluaa keikkailla ja tehdä levyjä varmasti vielä pitkään, ja on parasta, jos näiden välillä voi vuorotella, Luhtavaara jatkaa. Viime vuoden aikana faneiltakin on tullut paljon someviestejä, joissa he ovat kertoneet odottavansa innoissaan, mitä bändi on saanut levyrintamalla aikaan.
– Kyllä siellä on yhteisymmärrys siitä, että oli ehkä ihan hyvä juttu ottaa hetki taukoa keikkailusta ja katsoa, minkälaisen levyn se synnyttää. Samalla oli hyvä synnyttää ikävää keikkailuun. Nyt on sellainen paine, että kun kohta päästään takaisin, se on sitten parasta ikinä.
– Live on aina ollut tosi tärkeä osa tätä juttua, Brotherus sanoo. – On aika artistikohtaista, minkälainen se suhde on. Jotkut ajattelevat, että sitä pitää tehdä promootion tai leivän takia. Jotkut eivät pidä siitä yhtään, mikä on harmillista, koska se on olennainen osa artistin elämää. Mutta näiden ihmisten tarinoita kuunnellessa tajuaa, että on hirveän onnekasta, että me tykkäämme esiintyä ja saamme siitä niin paljon energiaa.
Innokas suhtautuminen keikkailuun ei ole runsaasta kiertämisestä huolimatta hiipunut vaan ennemminkin syventynyt, Brotherus jatkaa. Kuvioon vaikuttaa paitsi se, että liikkeelle lähdetään tasaisin väliajoin uuden musiikin kanssa, myös se, että keikkoja on päästy tekemään eri muodoissa ja kokoluokissa.
– Klubeilla, areenoilla ja festareilla, Luhtavaara luettelee. – Areenarundimme jälkeen tuli kyselyjä, että milloin sitten Olympiastadion. Mutta se ei ole mikään lineaarinen asia, jonka me haluaisimme juosta läpi mahdollisimman nopeasti. Kun olimme tehneet areenat, oli taas kova ikävä klubeille.
Jotkut saattavat erehtyä ajattelemaan, että mitä isommaksi keikkailun saa kasvatettua, sitä parempaa ja kivempaa se on. Kuumaa kaipaa kuitenkin vaihtelua ja erilaisia muotoja, Luhtavaara sanoo.
Yksi ja sama ystävyys
Fanit ovat yksi asia, mutta keikkailun ja musiikinteon mielekkyyteen vaikuttaa luonnollisesti myös yhtyeen jäsenten suhde toisiinsa. Kymmenen yhteisen vuoden jälkeen on vaikea erottaa, mitä eroa työkaveruudella ja ystävyydellä on, Luhtavaara sanoo.
– Olemme luoneet ystävyyttä muotoon, jossa työnteko yhdessä on kivaa, ja työkumppanuutta muotoon, että se on ystävällistä. Nuo kulkevat käsi kädessä, sillä haluamme olla tunteet auki asioissa, jotka liittyvät tähän työhön.
Kun Brotherus ja Soivio tapasivat toisensa ala-asteella, ei kestänyt kauan, että ensimmäinen yhteinen bändi sai alkunsa. Vaikka he tutustuivat Luhtavaaraan myöhemmin ulkomusiikillisissa ympyröissä, keskustelut johtivat nopeasti musiikkiin ja suunnitelmiin, jotka veivät yhteisen tekemisen äärelle, Brotherus kertaa bändin syntyaikoja.
– Siitä mä olen ihan samaa mieltä, että työystävyys ja muu ystävyys eivät ole meille kaksi eri asiaa. Me vain olemme tajunneet, että musiikin äärellä on kiva viettää aikaa.
Haastattelua edeltävänä päivänä Kuumaan Tiktok-tilillä on julkaistu video, jolla näkyy materiaalia Hyvänpäiväntutut-musiikkivideon kuvauksista. Levottoman leikkisissä pätkissä näkyy kosolti pelleilyä ja nauruun purskahtelua.
– Musiikkivideokuvaukset voivat olla todella vaativia – tuokin oli pitkä päivä, joka meni myöhään, Luhtavaara sanoo. – Mutta jos se päivä sisältää naureskelua kavereiden kanssa, olo raskaan päivän keskellä muuttuu ainakin hetkittäin kevyemmäksi. Se on iso rikkaus, ja ainoa mun tietämäni tapa tehdä musaa.
– Just näin. Nyt soittaa levyn miksaaja, mä joudun ehkä vastaamaan nopee, Brotherus sanoo.
Lyhyen puhelun aikana Brotherus mainitsee ”baunssin ilman sitä synaa” sekä tuottaja Jonas Olssonin, joka on työskennellyt Kuumaan kanssa käytännössä alusta saakka.
Vastaavanlaisia henkilöitä on paljon, Luhtavaara sanoo: ihmisiä, joiden kanssa Kuumaa on tehnyt töitä pitkään ja intensiivisesti, ja joihin bändi on voinut tukeutua.
– Olsson on opettanut meille, miten musaa tehdään, Luhtavaara sanoo. – Hänellä on suhteellisen iso vaikutus siihen, miltä Kuumaa soundaa.
Loputonta löytöretkeilyä
Kun Kuumaa ja Jonas Olsson työskentelevät kimpassa, he ovat musiikin äärellä tasavertaisia. Dynamiikkaan ei kuulu jaottelu, että Olsson toimittaisi asioita, joita artisti tilaa, vaan juttuja keksitään ja niistä innostutaan yhdessä, Brotherus kertoo.
– Me tuomme hänen suuntaansa ideoiden siemeniä, ja hän tekee vastavuoroisesti ihan samaa. Ja koska vietämme niin paljon aikaa musan parissa yhdessä, me myös löydämme juttuja yhdessä.
Kuumaan musiikkia ei olisi olemassa nykyisessä muodossa ilman Olssonia, Brotherus painottaa.
– On ihanaa, että hän haluaa loputtomasti kokeilla ja tutkia sitä kevyen musiikin maastoa, jossa olemme. Hän miettii, mitkä ovat tuttuja elementtejä, joita voimme vahvistaa, ja millaisia uusia sävyjä voimme tuoda siihen rinnalle.
Onko bändillä koskaan kaipuuta kevyen musiikin kategorian ulkopuolelle?
– Musta tuntuu, että kevyen musan ääriviivat ovat kaupallisellakin kentällä aika taipuvaiset ja sallivat, Brotherus sanoo. – Ehkä tuo liittyisi enemmän niihin kymmenen vuoden takaisiin keskusteluihin, joissa olemme tiristäneet ekoja demoja ulos ja miettineet, mikä meidän juttu on.
Kun musiikkia tehdään koko ajan samalla porukalla, sille ominaiset klangit syntyvät nykyisin aivan itsestään. Samalla bändi kokee olevansa avoin sille, että sen musiikkiin saa sekoittua milloin mitäkin.
– Pop on vaikea genre määrittää, sillä ei ole suoranaisesti selitettävissä, miltä se soundaa, Luhtavaara sanoo. – Jos sanoisimme, että teemme rockia, niin kyllä siinä olisi ihan eri lainalaisuudet.
– Joo, ja sitten tulisi kyllä enemmän pistäviä katseita, että ettehän tee, Brotherus nauraa. – Entisenä taidelukion kasvattina olen tajunnut, kuinka vapauttavaa on päästää irti äksyilystä sen suhteen, mikä on vaikka katu-uskottavaa musiikkia. Kun päästää joistakin periaatteista ja reunaehdoista irti, se on ainakin meidän tapauksessamme synnyttänyt tosi hauskoja asioita.
Kun nyt ollaan juhlavuoden humussa, lienee paikallaan tehdä loppuun pieni pikapyrähdys seuraavaan kymmeneen vuoteen.
– Jos miettii kymmenen vuotta taaksepäin, se aika on sisältänyt musan tekemistä ja keikkojen esittämistä, ja asiat ovat muuttuneet epävarmemmista enemmän itsevarmoiksi, Luhtavaara sanoo. – Kompastuskiviä on ollut ja niistä on opittu. Enkä tarkoita mitään isoja kuoppia, vaan sitä, että kun ostaa väärän piuhan, jatkossa tajuaa ostaa oikean piuhan.
Siksi on vaikeaa kuvitella seuraavan kymmenen vuoden ajalle mitään muutakaan, Luhtavaara toteaa.
– Varmaan musantekeminen on edelleen keskiössä, ja sen lisäksi keikkailu. Haluamme olla vielä parempia molemmissa.
– Jos olemme kymmenen vuoden päästä identtisessä tilanteessa, että meillä on viittä vaille valmis levy, josta olemme innoissamme ja odotamme sen esittämistä livenä, olemme onnistuneet täydellisesti, Brotherus päättää.