69-vuotiaana kuollut brittiläinen graafikko Storm Thorgerson ehti tehdä elämänsä aikana vaikuttavan määrän klassikkokansia klassikkolevyihin. Stormin upeaa elämäntyötä kunnioittaksemme kaivoimme arkistosta Soundissa 6-7/2006 julkaistun, Petri Silaksen tekemän katsauksen miehen elämään ja taiteeseen.
KANSIKEISARI STORM THORGERSON
Teksti: Petri Silas
Julkaistu alun perin: Soundi 6-7/2006
Vuonna 1944 syntynyt Storm Thorgerson tutustui tärkeimpiin tulevaisuuden työtovereihinsa jo lukioikäisenä. Hän ja Pink Floydin varhaiset voimahahmot, Syd Barrett sekä Roger Waters, kävivät samaa cambridgeläistä koulua. Eikä Barrettin sittemmin korvannutta David Gilmouriakaan kaukaa tarvinnut etsiä: hän potki kiviä naapurioppilaitoksen pihalla.
Valokuvauksesta kiinnostunut Thorgerson lähti opiskelemaan alaa Royal College Of Artiin, mistä palasi kotiin MA-tutkinto taskussaan 1969. Lontoossa asuessaan hän oli tutustunut visuaalisesta alasta niin ikään kiinnostuneeseen Aubrey Powelliin ja perustanut tämän kanssa graafisen alan toiminimen. Ei kestäisi kauaa ennen kuin Hipgnosis-toimisto tunnettaisiin kautta maailman vauhkoista ideoistaan.
(Pink Floyd: Saucerful Of Secrets, 1968)
Vuonna 1968 Pink Floyd pyysi Thorgersonia suunnittelemaan kakkosalbuminsa kannet. A Saucerful Of Secretsin kuvittajaksi alun perin lupautunut bändin ja taiteilijan yhteinen ystävä oli vetäytynyt hankkeesta kalkkiviivoilla. Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun Thorgerson levyn kannen suunnittelisi. Vaan ei todellakaan viimeinen.
(Pink Floyd: The Dark Side Of The Moon, 1973)
Pink Floydin kohdalla Thorgersonin laajimmalle levinnyt teos on tietenkin The Dark Side Of The Moonia (1973) koristava prisma – onhan albumin maailmanmyynti ylittänyt 40 miljoonan kappaleen merkkipaalun. Monet hänen töistään tämän yhtyeen kohdalla ovat kuitenkin olleet huomattavasti suureellisempia.
(Pink Floyd: Animals, 1977)
Sellainen on esimerkiksi Animalsin kansi vuodelta 1977. Sitä varten valmistettiin Hollannissa valtava lentävä sika, jota sitten lennätettiin lontoolaisen Battersean voimalaitoksen yllä ja kuvattiin niin maasta kuin helikopteristakin käsin. Aivan pikkuhanke ei ollut Floydin comebacklevyn kansikuvakaan kymmentä vuotta myöhemmin.
A Momentary Lapse Of Reasonia varten Hipgnosis-miehet kuljetuttivat englantilaiselle hiekkarannalle 700 vanhanaikaista rautaista sairaalasänkyä.
(Pink Floyd: A Momentary Lapse Of Reason, 1987)
Kehittyneiden kuvanmuokkausohjelmien aikana tempaus kuulostaa – albumin nimeä mukaillen – hulluudelta, mutta Thorgerson on kerta toisensa perään kertonut inhoavansa tietokoneavusteista työtä. Hän löytää tekemisen taian ja viehätyksen osin siitä, ettei sorru trikkien käyttöön.
Anthraxin Stomp 442:ta (1995) koristavan massiivisen romumetallikuulan mies on tosin tunnustanut toteuttaneensa neljässä eri osassa.
(Anthrax: Stomp 442, 1995)
Led Zeppelin oli toinen Thorgersonin merkittävistä varhaisista työnantajista. Houses Of The Holyn (1973) rinnalla taattua Hipgnosis-laatua edustaa parhaiten Presencen kansi vuodelta 1976. Sitä varten luotiin mystisen näköinen pikku patsas, jota kuvattiin jokapäiväisissä tilanteissa.
Niin paljon Zeppelinin piirissä mustaan monoliittiin ihastuttiin, että bändin Swan Song -yhtiö valmistutti niitä lahjoiksi yhteistyökumppaneilleen. Toisinaan näitä obeliskeja kaupataan kovalla rahalla Ebay.comissa.
(Genesis: Lamb Lies Down On Broadway, 1974)
Thorgersonin nimeä kasvattivat myös Black Sabbath ja Genesis. Ensin mainitulle Hipgnosis-toimisto suunnitteli Technical Ecstacyn ja Never Say Die!n kannet vuosina 1976 ja 1978. Jälkimmäisen kohdalla maineikkain työ on The Lamb Lies Down On Broadwayn kansi vuodelta 1974. Laajimmalle Thorgersonin surrealistiset teokset ovatkin levinneet juuri raskasta rokkia ja progea esittävien bändien myötä.
Hipgnosis-tyylin selkeä renessanssi tuli hard ja heavy rockin nousun myötä. AC/DC:n Dirty Deeds Done Dirt Cheap (1976), Scorpionsin Lovedrive (1979), Def Leppardin High ’n’ Dry (1981) sekä Rainbow’n Straight Between The Eyes (1982) ovat kaikki Thorgersonin ja Powellin sekä Hipgnosiksen kolmannen visionäärin, Peter Christophersonin, käsialaa.
(Scorpions: Lovedrive, 1979)
Hipgnosis-kolmikko hajaantui eri suuntiin 1985 laajennettuaan pari vuotta aiemmin liikkuvan kuvan puolelle. Takana oli kymmenittäin fantastisia töitä, joista monet tulisivat nousemaan levynkansitaiteen klassikoiksi. Edellä mainittujen orkestereiden lisäksi toimisto teki kansia esimerkiksi T.Rexille, The Alan Parsons Projectille, UFOlle, Wingsille, Todd Rundgrenille, Peter Gabrielille sekä Emerson, Lake & Palmerille.
Jopa Yes siirsi hovitaiteilijansa Roger Deanin syrjään Hipgnosiksen tieltä kahden albumin ajaksi. Yhtyeen murrosvaiheesta johtuen Going For The One (1977) ja Tormato (1978) eivät kuitenkaan jääneet historiaan musiikillisen sen enempää kuin kuvallisenkaan antinsa puolesta.
Storm Thorgersonilla tuli 30 vuotta kansitaidetta täyteen kesäkuussa 1998. Tästä huolimatta hänen tähtensä ei ole lähtenyt laskuun. Päinvastoin, Hipgnosiksen kansiin käärittyjen albumien parissa on kasvanut kokonaan uusi rockmusiikin rajoja koetteleva sukupolvi.
(Phish: Slip Stitch and Pass, 1997)
Useat näistä Pink Floydin ja Led Zeppelinin innoittamista bändeistä hakeutuvatkin nykyään heti olosuhteiden niin salliessa tekemisiin kansitaiteen ”grand old manin” kanssa. 1990- ja 2000-luvuilla Thorgersonin puoleen ovat kääntyneet niin Phish ja Audioslave kuin Dream Theaterkin.
The Mars Volta ja Muse ovat uusista yhtyeistä ne, joiden voisi ainakin töiden innovatiivisuuden perusteella päätellä vedonneen Thorgersoniin kaikkein eniten. Federico Fellinin elokuvien aikoinaan innoittama kansinäkijä on heittäytynyt erityisellä antaumuksella juuri näiden ryhmien toimeksiantojen kimppuun.
(Muse: Butterflies & Hurricanes -single, 2004)
Yhteistyön tuloksena on saatu ei ainoastaan hätkähdyttäviä albumien, vaan myös upeita sinkkujen kansia. The Mars Voltan Televators kumartaa Salvador Dalín suuntaan, Musen Butterflies & Hurricanesin dvd-versio taas on kuin arkkityyppi vanhain aikain klassisesta Hipgnosis-tyylistä.
Bändien aihetta koskevien haastattelujen perusteella Storm Thorgerson hakee inspiraationsa edelleen voimallisesti laulunsanoista. Tähän, samoin kuin ahkeraan asenteeseen, on kiinnittänyt huomionsa myös Musen Dominic Howard.
”Kun Stormille esittää jonkun ajatuksen, hän luo siitä viisi nerokasta konseptia”, rumpali kertoi Tero Alangolle (Soundissa 6-7/2006) ja jatkoi: ”Hänen työnsä eivät ole itsestään selviä, mutta silti ne ovat kiinteässä suhteessa musiikkiin. Sillä miehellä on edelleen todella bisarreja, mutta kiinnostavia ideoita.”
(Biffy Clyro: Puzzle, 2007)