”Kun soitettiin Maailman toisella puolen, radiojuontaja pillahti itkuun” – Haloo Helsinki! tietää, ettei hittejä voi (aina) ennustaa

Haloo Helsinki! palasi syyskuussa rytinällä suomalaisen rockin etulinjaan Älä pelkää elämää -albumillaan. Aki Nuopponen jututti yhtyettä Soundiin 8/21 ja keskusteli muusikoiden kanssa muun muassa hittitehtailun jalosta taidosta. Suosittuja biisejä kun ei voi tekemällä tehdä.
4.10.2021 09:08

Haloo Helsinki! on onnistunut säveltämään käsittämättömän määrän hittejä, jotka ovat nousseet radiosoittoon, keikkasuosikeiksi ja merkinneet kuulijoille mittaamattoman paljon jopa sukupolvirajat ylittäen.

Haloolaiset eivät ainakaan myönnä olevansa bändinä tai tuottajiensa kanssa mikään täydellisen itsevarma hittitehdas. Pohdimme nelikon kanssa, miten hittikappaletta ei kuitenkaan voi ikinä täysin varmasti ennustaa.

– Yksi meidän tarinan käänteentekevimmistä kappaleista on Maailman toisella puolen, josta ei todellakaan ennakoitu hittiä, eikä edes sinkkubiisiä, Leo Hakanen muistelee yhtyeen kolmannen levyn päätösraitaa.

– Olimme Ellin kanssa promoamassa Kokeile minua -sinkkua NRJ:lla ja he kysäisivät, olisiko meillä mitään radiolähetyksessä akustisesti soitettavaksi sopivaa kappaletta. Me soitettiin sitten Ellin kanssa duona Maailman toisella puolen, ja biisin aikana radiojuontaja pillahti itkuun. Pian saimme kuulla, että biisi on kanavan soitetuin kappale!

– Siitä biisistä muodostui todellinen perheitä yhdistävä kokemus. Se on se kappale, jota diggailee vanhemmat, lapset ja isovanhemmat. Sitä on soitettu vaikka millaisissa tapahtumissa. Sellaista kappaletta ei vain voi tekemällä tehdä.

Pulp Fiction oli myös sellainen biisi, jonka ei todellakaan ollut tarkoitus olla single, Jere Marttila kertoo.

– Leo sekä tuottajamme Gabi (Hakanen) ja Rake (Eskolin) olivat kaikki vähän sellaisella fiiliksellä, että ”Eeeeih… ei tämä kyllä tule menemään…”, mutta niin vain siitä tuli yksi kovimpia livebiisejämme ikinä!

– Sitten taas Ei suomalaiset tanssi oli ihan älytön biisi siitä, ettei siitä koskaan ajateltu tule van mitään isompaa hittiä, ja se oli sellainen vähän kieli poskessa tehty reteä biisi, Leo jatkaa nauraen.

– Yhtäkkiä se lähtikin ihan räjähdysmäiseen kasvuun Spotifyssa. Tämä johtui siitä, että jengi oli alkanut tehdä biisistä hulluja määriä videoita Tiktokissa. Kenelläkään meistä ei edes ole Tiktokia käytössä, mutta suomalaiset oli ottaneet asiakseen kuvata mahtavia videoita itsestään tanssimassa tämän biisin tahtiin.

– Pian siitä oli tullut suoranainen some- ja live-ilmiö, joka räjäytti pankin joka kerta keikoillamme!

Joskus bändin vaisto on osunut oikeaan jo sävellysvaiheessa ja heillä on ollut aavistus, että kappale saattaa iskeä laajempaakin kuulijakuntaan.

Piilota mun kyyneleet oli sellainen laulu, jonka Ellin tekstien kanssa kuullessani tunsin niin voimakkaita fiiliksiä, että mietin jo itsekseni, kuinka tämän on pakko koskettaa muitakin, tai sitten minussa on jotain vialla, Jere naurahtaa.

– En tietenkään osannut sanoa, miten iso biisi siitä tulee ja jännitin sitä julkaisua aika paljon, mutta jos jonkin meidän kappaleen suhteen olisi pitänyt laittaa vetoa sisään, niin tämä olisi ollut se laulu.

Hittien ansiosta Haloo Helsinki! voisi helposti luopua levyjen julkaisemisesta kokonaan tai tehdä muutamien singlejen rinnalle tasaisen varmoja rutiinikappaleita, ja sen suosio ei välttämättä kärsisi tästä lainkaan.

Tähän joukko ei ole ryhtynyt, vaan liputtaa täysillä täysiverisien albumien puolesta.

– Hyvä biisi on aina hyvä biisi, mutta kyllä meillä on ollut aina se ajatus, että me halutaan kertoa levyillä kokonainen tarina ja näyttää koko se väripaletti, mistä Haloo-fiilikset on tehty, Jere tuumailee muiden nyökytellessä hyväksyvästi.

– Me tehdään joka levylle jopa kymmeniä biisejä, eikä läheskään kaikkia niistä julkaista koskaan, koska me halutaan varmistaa kaikilla ratkaisuilla, että nimenomaan se levy on kantava ja meidän näköinen kokonaisuus.

– Kaikki me ollaan eletty se tietynlainen musiikin murrosaika. Kasvettu cd-levyjen ja cd-singlejen aikana ja oltu mukana striimauksen yleistymisessä. Albumit ovat olleet meille se juttu jo ihan lapsuudesta asti.

Älä pelkää elämää on oikeastaan vielä enemmän kokonaisuus kuin mikään aiemmista levyistämme. Sen takia me päätettiin soittaa se syyskuussa levyjulkkarikeikalla kannesta kanteen, Leo paljastaa.

– Koen tämän levyn sellaisena isompana maalauksena, jossa on käytetty paljon eri tekniikoita ja kerroksia. Jokainen biisi keskittyy johonkin yhteen kohtaan sitä teosta, mutta kokonaiskuvan saa vasta astumalla askeleen taaksepäin.

– Kaikkein vaikeinta on valita sinkkuja levyiltä, koska vaikkapa tällä uudella levyllä mikään yksittäinen biisi ei edusta koko levyä, ja on tosi vaikea päättää, millaisen ensivaikutelman levystä haluaa antaa, Elli jatkaa.

– Sitten kiertueilla on mahtavaa huomata se, että niitä levyjä oikeasti kuunnellaan. Ei ainoastaan singlejä. Paras fiilis tuleekin siitä, kun joku tulee juttelemaan ihan tohkeissaan kappaleista, jotka eivät ole päässeet sinkun parrasvaloihin.

Teksti: Aki Nuopponen
Lue koko haastattelu Soundista 8/21.

Lisää luettavaa