Edellinen Mokoma-levy Ihmissokkelo ilmestyi juuri koronapandemian ollessa voimissaan vuonna 2020. Teidän kokoluokan bändille keikkojen peruuntuminen on iso taloudellinen ongelma. Miten se vaikutti luottamukseen jatkaa?
– Näen enemmän mahdollisuuksia kuin uhkia. Ensin tietysti kirpaisi, kun keikat peruttiin. Mutta kun koko kuviota oli ehtinyt vähän aikaa hämmästellä, niin rupesi miettimään mitä mahdollisuuksia meillä on, striimihommat ja muut. Ajattelin, että ei tämä nyt loputtomiin kestä. Varmaan vuoden, puolitoista kesti se yrittäjän intoilu. Jengi kuunteli kuitenkin Spotifysta edelleen meidän musaa. Äänitteet kävi yhä kaupaksi, vaikka keikat hyytyi. Taiket ja muut jelppasi siinä henkilökohtaisessa talouskurimuksessa. Sillä tavalla siitä ei tullut kouriintuntuvaa.
– Mutta kun se aina vaan lykkääntyi ja kun lopulta näytti, että nyt ne keikat alkaa, niin sittenkin ne vielä peruttiin. Stam1nan Novus Ordo Mundi (2021) oli just julkaistu ja olin tuottanut striimijulkkarikeikan niille. Silloin mulla tipahti. Tuntui, että tämä on täysin järjetöntä. Varsinkin kun ravintolat oli auki, mutta esiintyjiä sinne ei saanut tuoda, koska se oli vaarallista. Tuli tunne, että meitä ei arvosteta. Unelmieni työ, mihin olin koko aikuisikäni käyttänyt, ei ollut minkään arvoista. Meni aika pitkään, että palautui usko yhtään mihinkään.
Koska uusi Myrsky-levy alkoi hahmottua?
– Korona-aikaan Markollakin oli enemmän aikaa räplätä kitaraa kotona. Ekat demot tuli varmaan vuoden päästä Ihmissokkelon julkaisusta. Varmaan aika monikin meistä oli huonossa hapessa ajatellen tulevaisuudenuskoa. Onko tässä mitään järkeä, tehdäänkö me vielä levyjä? Päätettiin, että ei laiteta mitään deadlinea. Jos ei tule koskaan enää levyjä, niin sitten ei tarvitse tulla. Mutta biisejä rupesi tulemaan. Laitetaan ne talteen, palataan asiaan, kun tulee lisää. Jos meillä on joskus julkaisun verran biisejä, niin julkaistaan. Silloin luovuttiin tasaisesta syklistä. Jos ei ole draivia viedä asiaa eteenpäin, niin ei tehdä.
– Pikkuhiljaa aina joku setti biisejä tallennettiin parin–kolmen vuoden aikana. Äänitettiinkin levy kahdessa osassa. Ensin tehtiin viisi biisiä valmiiksi asti. Sitten mentiin kämpille viimeistelemään loppuja ja siitä puolen vuoden päästä tehtiin loput. Paloissa ja hyvin tiedostaen, että tämä saattaa löpsähtää milloin tahansa. Tehdään ne helmet mitkä tulee. Jos tulee vain ep, tulee vain ep. Jos tulee levyllinen, tulee levyllinen ja se päädyttiin tekemään. Siitä tuli matskua, josta ollaan tosi ylpeitä.
Myrskyn soundi on moderni, hyökkäävä ja jyräävä, jota sovitukset vielä tukevat. Jos aggressiivisuus ja melodisuus olisivat toisensa pois sulkevia ominaisuuksia, niin nyt mentäisiin enemmän ensin mainitulla.
– Kyllä se yleiskuva on itselläkin noin. Vaikka siellä on Taivaan tuuliin -tyylisiä biisejä, niin kuin meillä aina on ollut. Meillä on aina ollut tällainen bipolaarisuus bändissä. On se villasukka-Annala, sitten sellainen vitun raivohullu. Ne on läsnä aina, mutta nyt ne on tosi selkeästi. Siellä on tosi herkkä ukkeli, joka ilmaisee itseään yhtä lailla sentimentaalisesti ja raivokkaasti.
Sitä raivohulluutta vain alleviivataan enemmän.
– Siitä voisi antaa Jonakselle (Olsson, levyn tuottaja) krediittiä. Jonas on nerokas pointtaamaan asioita. Jonas on näennäisesti pienillä, mutta dynaamisesti ja mielikuvallisesti järisyttävän isoilla jutuilla tehnyt sen fiiliksen. Siellä täällä äänikuvassa on joku efekti tai volumen nosto, sellaisia pointtereita.
– Metallissa ei ole luonnostaan dynamiikkaa. Miten sitä haetaan? Ruvetaan kerrostamaan. Jos kertsistä pitää saada isompi, niin on soitettava lisää stemmoja, lisää kitaroita. Siitä tulee turpea. Vaikka siihen tulee massaa, se on silti binääristä, ykköstä ja nollaa. Metallipalkkia, jötkälettä. Siinä ei edelläänkään ole dynamiikkaa. Puhuttiin asiasta Jonaksen kanssa ja hän sen varmaan sanoi ääneen, että hän haluaa tuoda dynamiikkaa musiikkiin, jossa sitä ei luontaisesti ole.
– Jonaksella on hillitön pop-puolen osaaminen. Hänen työkalupakki on erilainen kuin edistyneellä metallituottajalla, koska aina kun pyörit tietyn genren ympärillä, työkalut on aina samanlaisia. Jonas ei kuitenkaan lähtenyt viemään sitä metallia pois, vaan päinvastoin. Hän vaali sitä, mutta toi siihen pikkaisen erilaisen näkökulman tarjoilla se.
Millaisia ajatuksia herättää, että nyt myös oma poikasi Oskari vaikuttaa lupaavasti jo nimeä saaneessa metalcore-henkisessä Lastoutissa?
– Musiikki on ollut läsnä hänen elämässään aina. Ei meillä vanhemmilla ole siinä mitään roolia kuin että kotona on soittimia. Jos kiinnostaa, niin siitä vaan.
– Hän on niin itsenäinen, että ei hän multa mitään kysy. Jos kysyy, niin sanoo aha, ja tekee kuitenkin oman päänsä mukaan. Ylipäätään nuoret, jotka on päättäneet tehdä jotain ja suhtautuvat intohimoisesti johonkin, tietävät hyvin mitä ovat tekemässä. Ei mulla ole osaa eikä arpaa, että he ovat saavuttaneet satojatuhansia Youtube-katseluita. Heidän fokus on ulkomailla. Jotain meksikolaista kuulijaa ei Mokoma voisi vähempää kiinnostaa.
Teksti: Antti Luukkanen
Haastattelu on julkaistu Soundissa 2/24.
Lue haastattelun edellinen osa täältä.