Quorthon ei kuole koskaan – Bathory-visionääri 50 vuotta

Thomas ”Ace” Börje Forsberg, jonka monet metallimusiikkia rakastavat saattavat tuntea taiteilijanimellä Quorthon, syntyi Tukholmassa 17. helmikuuta 1966. Tämä legendaarinen muusikko siis täyttäisi tänään viisikymmentä vuotta, mikäli sydämen vajaatoiminta ei olisi vienyt häntä ennenaikaiseen hautaan kesäkuun alkupuolella 2004 – vain kolmenkymmenenkahdeksan vuoden ikäisenä.

Hänen (pitkälti) yhden miehen yhtyeensä Bathory ei koskaan noussut suuren yleisön suosioon – niin, joidenkin asioiden on toki tarkoituskin pysyä siellä ”undergroundissa” -, mutta Bathoryn vaikutusta ei silti kannata yhdenkään populaarimusiikin ystävän väheksyä.

Kuinka moni pellon raskaampaa laitaa kulkeva muusikko voi huomauttaa olleensa keksimässä ja/tai kehittämässä ainakin kahta laajalti tunnettua metallimusiikin alalajia? Venom toki keksi ”black metal” -termin kakkosalbumillaan vuonna 1982, mutta Bathoryn kolme ensimmäistä pitkäsoittoa (Bathory (1984), The Return Of The Darkness And Evil (1985) ja Under The Sign Of The Black Mark (1987) olivat silti vieläkin selvemmin ne julkaisut, jotka niittivät polkua lukemattomien ”toisen polven” blackmetal-bändien edellä – toki Hellhammerin ohella. Kysykää vaikka Darkthronelta. Tai Moonsorrow / Finntroll -herra Henri ”Trollhorn” Sorvalilta, joka listaa Bathory-suosikkinsa tuolla alempana.

Suomalaiskollegoista puheen ollen: Yön riveissä pitkään soittanut basisti Jukka Lewis tunsi Quorthonin hyvin Tukholmassa asuessaan. Täältä löytyy miehen mainioita muistelmia.

Viikinkimetallin isä

Tuntuu hurjalta, mutta tässä vaiheessa, kolmen vaikutusvaltaisen pitkäsoiton jälkeen, Quorthon oli kuitenkin päässyt vasta vauhtiin. Bathoryn klassinen neloslevy Blood Fire Death (1988) risteytti kolmen ensimmäisen pitkäsoiton tunnelmia varhaiseen viikinkimetalliin – vaikka eihän ”viking metal” -termiä tuolloin edes tunnettu. Emme toki ole unohtaneet Yngwie Malmsteenin mainiota I Am A Viking -kappaletta (1985) tai Manowarin varhaisia viikinkimeininkejä, mutta mikäli pöydälle pitää nostaa ensimmäinen kokonainen viikinkimetallilevy niin Bathoryn Hammerheartia (1990) on mahdotonta ohittaa. Jo seuraavana vuonna saapunut Twilight Of The Gods jatkoi samoissa tunnelmissa.

Myöhemmät Bathory-levytykset liikkuvat vaihtelevasti niin black-, thrash- kuin vikingmetal-tunnelmissakin. Esimerkiksi Nordland I & II -albumeille (2002 ja 2003) kuin ”thrashimmille” julkaisuille, vaikkapa vuonna 1994 ilmestyneelle Requiemille, löytyy omat faninsa, mutta varsinaisia vallankumouksellisia oivalluksia ne eivät enää tarjonneet. Ei se mitään, Quorthon oli jo kannuksensa ansainnut.

Thomas ”Ace” Börje Forsbergin saavutukset raskaan musiikin maailmassa hakevat vertaistaan – ainakin jos yllekirjoittaneelta kysytään. Kun satutte seuraavan kerran eteläiseen Tukholmaan niin käykääpä sytyttämässä kynttilä Sandsborgsin hautausmaalla (se kuuluisa Entombed-risti on muuten myös siinä lähellä). Ace makaa siellä maan povessa Forsbergien sukuhaudassa.

Valtava vaikutus

Tänä päivänä Bathoryn eri aikakausien vaikutuksen kuulee lukemattomissa yhtyeissä. Suomalaismuusikoista Quorthonin kirkasta soihtua kantaa väkevästi esimerkiksi Moonsorrow’n ja Finntrollin biisivastaava Henri ”Trollhorn” Sorvali, mutta halpa kopioiminen on miljoonien kilometrien päässä tämän säveltäjämestarin toiminnasta. Jos ajatellaan vaikkapa Moonsorrow’n 1. huhtikuuta ilmestyvää eeppistä albumia niin siitähän olisi itse Quorthonkin äärimmäisen ylpeä!

Olkaapä hyvät – tässä alla Sorvali listaa Bathory-suosikkinsa:

1. One Rode To Asa Bay (Hammerheart, 1990)

– Maailmankaikkeuden yksi hienoimmista kappaleista, jossa musiikki, sanoitukset ja ääniefektit lyövät kättä mielettömän tunnelman ja tunteen kanssa tavalla, johon yksikään toinen artisti ja/tai biisi ei ole koskaan pystynyt.

2. Fine Day To Die (Blood Fire Death, 1988)

Verta, tulta ja kuolemaa. Kappaleen väliosassa hirnuva Sleipnir aiheuttaa joka ikinen kerta koko kehon läpi pyyhkivät kylmät väreet vielä kaksikymmentä vuotta ensikuuntelusta.

3. Enter The Eternal Fire (Under The Sign Of The Black Mark, 1987)

– Hienon, hypnoottisen musiikin ja naivistisen fantasiadraaman kokonaisuus, jossa uskomattoman kova biisi seuraa tarinaa ylidramaattisin keinoin, siinä vastoin kaikkia ennakko-odotuksia onnistuen.

4. Blood On Ice (Blood On Ice, 1996)

– Ääniefektien ja musiikin kertoma yhdessä kertoma tarina vie mukanaan ja pitää otteessaan koko levyn ajan tästä kappaleesta lähtien.

5. Shores In Flames (Hammerheart, 1990)

– Kun laituri lakkaa näkymästä ja horisontissa on pelkkää tuntematonta, tiedät, ettei paluuta välttämättä ole. Vahva visuaalinen aspekti on lähes käsinkosketeltava.