BATHORY: Destroyer Of Worlds

Bathory ja sen nokkamies Quorthon taisivat sittenkin olla 80-luvun lopulla edellä aikaansa. Vaikka mies sai osakseen arvostusta, fanijoukko jäi vaatimattoman pieneksi. Kaikesta huolimatta hän on jättänyt lähtemättömät jälkensä metalliin, ja moni nykybändi kulkee Bathoryn viitoittamaa tietä, vaikka ei itse sitä edes tietäisikään.
Ihan ensimmäiset Bathory-levyt ovat klassikkoja siitäkin huolimatta, että ne on aika huonosti soitettuja ja laulettuja. Quorthon kun ei koskaan ole ollut kummoinenkaan laulajapoika. Siirryttyään pre-goottilaiselle aikakaudelleen tyylinmuutos oli jokseenkin täydellinen, mutta erinomainen käänne. Quorthonilla oli paljon hyviä ideoita biiseiksi, jotka tosin usein kärsivät keskeneräisistä sovituksista. Myöskään tuotantoon miehellä ei ollut riittävästi rahaa käytössään. Mutta miinuspuolilla ei ollut siihen aikaan suurta merkitystä, koska silloin sisältö ratkaisi, koska muitakaan tekijöitä ei ollut.
Nyt on toisin. Quorthonin ongelmat ovat edelleen pitkälti samat kuin ennenkin. Goottipuolelle kallistuvat kappaleet ovat eittämättä keskeneräisen tuntuisia. Ainoastaan levyn päättävä Day Of Wrath on kuin eräänlainen vahinko, joka antaa viitteen siitä, millainen koko levyn pitäisi olla.
Bathoryn uusin levy on musiikillisesti sekasikiö kaikkea sitä, mitä yhtye on saanut aikaiseksi koko uransa aikana. Horjuvat, karkeat ja perin banaalit metallipalat ovat kuitenkin sitä parasta antia. Niissä on vielä ripaus sitä lopun aikojen alun anarkistisuutta ja amatöörimäisyyttä, joka Bathoryn alkuvaiheessa oli se bändin kiehtovin piirre.