ALLISON MOORER: Miss Fortune

Miss Moorer onnistuu jälleen linjaamaan tyynen tyylikkäistä lauluistaan erinomaisen albumikokonaisuuden. Kolmannella kiekolla liikutaan miellyttävän tumman äänen johdatuksella rauhallisen melodisuuden viljavilla saroilla. Sävyt ja sovitukset nousevat folk-trubaduurin lyyrillisestä diktatuurista hillittyihin orkesterilavennuksiin ja taustalaulajien alleviivaamiin tunnekuohuihin. Intiimisti soljuvat tulkinnat kulkevat kuin unelma, lämpimänä suvituulena soitossa välkkyvän veden pinnalla. Let Go kiteyttää erityisen hyvin tämän kauneuden, ja Steal The Sun tavoittaa onnistuneesti Jimmy Webbin laulujen viihteellisemmin orkestroidut hienoudet.

Kolmen ensimmäisen hienon herkistelyn jälkeen heiluriovet käyvät ja väliin löytyy karheampi saluunaballaadi Ruby Jewel Was Here. Painokas Hey Jezebel sähköistää soundia hallitusti akustisen kitaran ja lempeiden koskettimien hivelevän hillityssä valtavirrassa. Loppupuolen roisi southern-vetoinen kitararokki Going Down olisi melkeinpä väärässä seurassa, ellei viimeinen melankolinen juopotteluslovari Dying Breed tyynnyttäisi tunnelmaa fantastisen hartaasti.