Siitä on aikaa, kun Beirut samosi Balkania torviorkesterien tahdittamana. Nyt musiikki kumpuaa norjalaisesta Hadselin kylästä, jonne Zach Condon eristäytyi vuonna 2020 toipumaan pitkäkestoisesta kurkunpääntulehduksesta ja sitä seuranneesta ahdistuksesta. Kylässä hän sai avaimet vanhaan puukirkkoon, jonka urkupilleistä puhaltuivat ilmoille levyn ensimmäiset luonnokset.
Vaikka maisemat ovat vaihtuneet ja yhtye typistynyt sooloprojektiksi, on Hadselissa paljon tuttua. Condonin baritoni etsii hidaspiirteisiä melodioita, sävelteemat vellovat huokausten aaltoina, ja musiikin kerroksellisuus kertoo yhtä paljon kuin siihen liitetyt sanat. Myös orkestraatiot myötäilevät vakiintunutta sapluunaa. Orgaaniset lähtökohdat sulautuvat modulaarisyntetisaattorin luuppeihin, lauluraidat monistuvat kuoroharmonioiksi, ja kun Condon haluaa tavoittaa alitajuntansa, hän kaivaa puhaltimet esille.
Hadselista välittyy pyrkimys rauhaan ja rikkumattomuuteen. Lauhkean perusilmeensä alla levy rakentaa kuitenkin syvällistä, raastavaakin ymmärrystä elämän ja ympäristön mittakaavoista. Jokainen ääni on valmis katoamaan luomansa vaikutelman mukana. Silti puitteissa korostuu pysyvyys, vastineena ajan huuhtomille tunteille.
Yhteydet löytyvät. Hadselin anti on massiivisimmillaankin ilmavaa, spirituaalista.
