BEIRUT: March Of The Zapotec / Holland

BEIRUT
March Of The Zapotec / Holland
Pompeii Records

Lähi-idän Pariisin mukaan bändinsä nimennyt ja Balkanille henkisenä musaturistina suunnannut Zach Condon matkaa ep:llään kotipaikkansa Santa Fen vanhaan versioon; uudesta Meksikosta vanhaan. Paljon on samaa kuin nimellisesti toiselle puolen maailmaa trippailleilla Gulag Orkestarilla ja The Flying Club Cupilla (2006) ja (2007).

Matka Meksikoon on tuonut muassaan hiukan saksalaisempaa soundia. Umm-pah on vahvemmin läsnä, mutta nämä sävellykset olisivat aivan yhtä kotonaan Condonin mielikuvien Serbiassa kuin hänen sisäisessä Oaxacassaankin. Tämä on todella hienoa, ristiriitaista musiikkia tilanteisiin, joissa juhlitaan jotain melankolisesti. Ehkä oikeaan aikaan päättynyttä hienoa elämää.

Tupla-ep:n toisella puolella Condon palaa konemusajuurilleen. Holland-levyllä hän jopa esiintyy vanhalla Realpeople-aliaksellaan.
Tavallaan on helppo nähdä, mitä näiden kahden maailman yhdistämisellä ajettiin takaa, varsinkin kun säveltäjän oma jälki kuuluu molemmilla päällimmäisenä, yhdistävänä tekijänä. Ongelmaksi nouseekin toteutus, ei konsepti.

Zach Condonin konesoundit eivät vakuuta. Niistä puuttuu karisma ja syvyys. Rasittavan piipityksen ja munattoman tamppauksen päällä on määrä lauluraitoja. Tulos on sekava ja vieraantunut. Ainoa poikkeus on Venice, joka voisi melkein sopia Junior Boys -levylle.