ASA: Loppuasukas

ASA
Loppuasukas
Roihis Musika

Asa on edennyt urallaan siihen pisteeseen, että lähimmät vertailukohdat löytyvät yhä kauempaa, vaikkapa Zach Condonin luotsaamasta, itäeurooppalaisiin kansanmusiikkeihin ihastuneesta Beirutista tai paikallisen tangoperinteen inspiroimasta argentiinalaisesta Melingosta. Samanaikaisesti Asan rinnalle on kohonnut viime
vuosina samanmielisiä aikalaisia, joiden tulkinnoissa moni on ollut kuulevinaan enemmän tai vähemmän vahvoja häivähdyksiä Asan vaikutuksesta.

Giant Robotin Kim ”Casio” Rantalan valvonnassa Loppuasukkaasta on kehittynyt entistä omaehtoisempi, soitettuun ääneen nojaava tutkielma ihmisyydestä. Puhaltimien, haitarien ja viulujen säestämänä Asa lähestyy neljä miljoonaa vuotta sitten puusta laskeutuneen ihmisen nykyistä olotilaa ja sen heijastumista luontoon. Metsien hävittäminen ja siitä seurannut eroosio vaivasivat maailman ensimmäisiä korkeakulttuureja jo ennen ajanlaskun alkua. 1990-luvun koittaessa ekologisiin ongelmiin kohdistunut huomio oli jo normalisoitunut ja urautunut esimerkiksi fossiilisien polttoaineiden ja ydinvoiman kritiikiksi. Kärjistyneessä tilanteessa Asa etsii uudenlaista näköalaa.

Loppuasukas on siitä ansiokas teos, että sen teema ja musiikki ovat kietoutuneet erottamattomasti yhteen: musiikki rohkaisee kuulijaa seuraamaan Asan matkaa lännestä itään. Jostain sieltä, metropolien, paimentolaisten asuttamien arojen ja läpitunkemattoman sademetsän väliltä löytyy luontosuhde, joka on synnyttänyt tietämättään henkisessä alemmuustilassa rypevän, yksilökeskeisen loppuasukkaan. Ludwig Wittgenstein totesi kerran antropologi James Frazerin olevan huomattavasti raakalaismaisempi kuin ihmiset, joita hän kutsui villeiksi. Asa tuskin olisi eri mieltä.