Asa julkaisi vuonna 2015 legendaarisen Love Recordsin katalogiin perustuneen levyn Love. Vaikka kyseisen teoksen sinänsä herkullinen konsepti ei kaikilta osin aivan maaliinsa osunut, oli se selvä askel eteenpäin Asan monipolvisella uralla. Varsinkin ahtaan rap-skenen ulkopuolinen maailma havahtui siihen, että Asa on artistina oikeasti samaa henkistä jatkumoa kuin vaikkapa Dave, Juice ja Gösta aikoinaan. Samalla Asa astui rohkeasti 70-lukuisen progen maastoon, joka on vahvoilla mielikuvilla miinoitettu suomirockin pyhässä kaanonissa. Tähän neitseelliseen maaperään ei kukaan suomalainen rapmuusikko ennen Asaa ollut vielä tohtinut koskea.
Levy tuntuu ensi alkuun yhdeltä pitkältä improvisaatiolta, jossa keskiöön ei Asalle epätyypillisesti nouse lyriikat vaan rytmit ja soinnilliset sävyt.
Rakkauslauluja miehille juontaa juurensa samaan kaleidoskooppiseen maisemaan kuin Love-levy. Freejazzin ja fuusion suuntaan kumartavat elementit puskevat pop-ilmaisun väkisinkin taka-alalle, mutta kokonaisuus on silti keveä ja tarttumapintaa löytyy. Erityisen herkullisia koukkuja tarjoilee rytmiryhmä, jonka dubstep- ja ska-vaikutteet maustavat oivasti Asan kotikutoista soppaa. Kappaleet kuten Aikatauluseinät toteuttavat tätä ”Kalevala kohtaa Jamaikan” -paradoksia oivallisesti. Levyn hienoin yksittäinen hetki on kuitenkin loppuun säästetty Kosketinsoittaja, joka kunnioittaa vahvasti Wigwamin, Tasavallan Presidentin ja muiden suomiprogen jättiläisten perintöä. Se, että mukana on Eevil Stöön kaltainen antisankari luo siihen vielä lisää kieroutunutta kontrastia.
Vaikka Rakkauslauluja miehille näyttäytyy soinnillisesti kepeänä, on se Asan tuotannon vaikeimmin lähestyttäviä levyjä. Melodiat eivät tarjoa oikopolkuja ja kappaleiden rakenteet eivät toteuta popmusiikin muotokieleen tottuneita kaavoja. Levy tuntuukin ensi alkuun yhdeltä pitkältä improvisaatiolta, jossa keskiöön ei Asalle epätyypillisesti nouse lyriikat vaan rytmit ja soinnilliset sävyt.
Rakkauslauluja miehille onkin ehdottomasti iso kokonaisuus, jonka pieniin paloihin pilkkominen ei tee sille oikeutta. Pidän erityisesti siitä tunteesta, että tästä valmiiksi pureksitussa ja äärimmilleen prosessoidussa maailmassa ei kaikki voi olla aina helppoa. Ja helpolla Asa ei kuulijaa tällä kertaa onneksi päästä.
