Uuden vuosituhannen menestyneimpiin metalliyhtyeisiin luettava Disturbed on aikojen alusta liikkunut kohtalaisen mielikuvituksettomilla vesillä. Niinpä sen osumatarkkuus on nojannut pitkälti vokalistinsa David Draimanin aivoitusten varassa.
Siinä missä The Sickness -debyytin (2000) tempuksi jäi lanseerata säksäk-säksätys, toivat seuraavat albumit mukanaan vuosikymmenen laulumelodioita. Kun laulajaltaan kävivät tämän jälkeen ideat vähiin, ei jälki juuri vakuuttanut.
Vaikka ansaittua sapattia kesti nelisen vuotta, kummia ei lupaile kuudennenkaan albumin ensimetrit. Onneksi kokonaisuuden heikoin, eli tässä yhteydessä ennalta-arvattavin lenkki jää ensi minuuteilla jalkoihin, ja nimibiisiä seuraa kirjavan kiharainen joukko oivaltavaa ja jopa kokeilevaa metallia.
Myös tuotanto miellyttää, sillä bändille tutusta millintarkasta tikkaamisesta huolimatta Immortalizedia ei ole soitettu tukkoon vaan korville soi orgaanisin Disturbed sitten The Sicknessin.
Bonusraidat mukaan lukien kuusitoista kappaletta on paljon, mutta kokonaisuus kestää kuuntelua siinä missä Ten Thousand Fists (2005), jota edelleen pidän absurdeimman sävellysmäärän sisältävänä klassikkona.
