Levyarvio: Evoluutiota se on tämäkin – Disturbed korvasi aggressiivisuuden popmelodioilla

Disturbed
Evolution
Warner

Keskenään hyvinkin samanlaisia levyjä tehtaillut jenkkilistajyrä Disturbed on nimennyt seitsemännen albuminsa osuvasti Evolutioniksi. ”Evoluutio” tarkoittaa nyt uhon vähenemistä, popmelodioita, konesoundien nykyaikaistumista ja – kaikista kuuluvimmin – edellislevyn yllätyshitiksi tulleella Simon & Garfunkel -lainalla Sounds Of Silence löytynyttä David Draimanin pehmeää ääntä. Draiman laulaa paremmin kuin ikinä, mutta bändin aggressio on lauhtunut niin, että jopa Draimanin tavaramerkkisäksätykset loistavat poissaolollaan.

Biisit puivat tyypillisellä Disturbed-kiukulla vallanpitäjien ja median valeita, kritisoivat nykyaikaa ja katselevat silmiin vaikeita aiheita kuten riippuvuuksia ja masennusta. Levyn pehmoa antia kuitenkin leimaa taantumuksellinen perinteisyys, joka saa kokonaisuuden kuulostamaan lohtulaululevyltä.

Chicagolaisyhtyeen nyrkinpuintihymnit ovat aina toisinaan yrittäneet sanoakin jotain, mutta pari levyä sitten ei olisi voinut uskoa Disturbedin ikinä levyttävän mitään niin pysäyttävän tärkeää kuin masentuneille suoraan laulavan A Reason To Fightin… saati mitään niin perinteisen pikkunättiä kuin Already Gonen tai niin lastenlaulumaisen poppia kertosäettä kuin Stronger On Your Own tai yhtä imelän nostalgista slovaria kuin Hold On To Memories.