JOHNNY CASH: Man In Black – The Very Best Of Johnny Cash

Yllättävän monet ihmiset väittävät heidän musiikkimakuaan kysyttäessä olevansa kaikkiruokaisia. Jos kyselyä jatkaa tiedustelemalla, että pitävätkö he myös kantrista, niin vastaus on aika usein hämmästyneen kielteinen. Ai kantrista, no emmä nyt siitä tykkää… Mutta ainakin yksi poikkeus tästä säännöstä löytyy ja se on nimeltään Johnny Cash. Hänellä ei tunnu olevan ainakaan nykyisellään minkäänlaisia vaikeuksia saavuttaa suosiota ja arvostusta mitä erilaisimpien ihmisten keskuudessa. Tämä ilmenee hyvin myös miehen 70-vuotispäivien kunniaksi julkaistulta kokoelmalta Man In Black, jonka kansiteksteissä synttäritoivotuksia Johnnylle lähettävät muun muassa Paul McCartney, Bono, Leonard Cohen, Keith Richards, Elvis Costello, Kirk Hammett, Henry Rollins sekä Slipknotin Shawn Crahan ja Cory Taylor. Sekalaisen seurakunnan diggailun kiteyttää osuvasti Tom Waits, joka toteaa ytimekkäästi, että "kun Johnny Cash laulaa radiossa, kukaan ei vaihda asemaa…"

Jo 50-luvun puolivälissä Sunin studioilla uransa aloittanut John R. Cash on kehunsa ansainnut. Sen lisäksi että hän on tehnyt – ja tekee edelleen – erinomaisia levyjä, hän on myös jeesannut monia nuoremman polven biisinikkareita levyttämällä jo melko varhaisessa vaiheessa heidän laulujaan. Tunnetuin esimerkki on tietenkin Bob Dylan, jonka kappaleet Don't Think Twice, It's All Right ja It Ain't Me Babe kuultiin Cashin 60-luvun puolivälissä ilmestyneellä, hänen hienoimpiin levytyksiinsä kuuluvalla albumilla Orange Blossom Special. Tälle kokoelmalle on otettu mukaan viimeksi mainittu kappale, joskin sen väitetään olevan vuodelta 1970.

Man In Black on koottu kronologisesti ja mukana ovat lähes kaikki tärkeimmät laulut. Mutta vain lähes, sillä esimerkiksi Cashin komeimpiin tulkintoihin kuuluva Bob Dylanin Wanted Man loistaa poissaolollaan. Toisaalta, mukana on kokoelmilla harvemmin kuultu The Ballad Of Ira Hayes, rankka stoori Iwo Jiman sotasankareihin kuuluneesta intiaanista, jonka mainen kunnia katosi rauhan tultua viskipulloon ja lopulta mies kuoli ympäripäissään ojan pohjalle. Tuo vuonna 1964 levytetty, alkujaan Pima-heimoon kuuluneen Peter LaFargen laulu ärsytti tiettyä valkoisiin lakanoihin kääriytyvää etelävaltoiden pelleporukkaa niin paljon, että Johnny Cash joutui heidän mustalle listalleen. Mutta mitä teki miehemme mustissa: hän vihjaili, että hänen suonissaan virtaa cherokee-verta, mikä oli tietenkin silkkaa pötyä, sillä Cashin sukujuuret ulottuvat Skotlantiin. Tiukka veto silti.

Muita erityisen hienoja hetkiä ovat Cashin San Quentinin vankilakeikalta äänitetty A Boy Named Sue sekä Sunday Morning Coming Down. Ensiksi mainitun hupirallin kynäili muun muassa Dr. Hookille lukuisia hittejä kirjoittanut Playboyn pilapiirtäjä Shel Silverstein. Jälkimmäisen sävelsi ja sanoitti laulaja/näyttelijä Kris Kristofferson, jonka väitetään laskeutuneen itse ohjaamallaan helikopterilla Johnny Cashin pihamaalle, mukanaan sikspäkki olutta ja kyseisen laulun demon sisältänyt kasetti. Kristofferson sanoi tiettävästi jotain sellaista kuin "kuulepas Johnny, sä et tunne mua, mutta mä tunnen sut ja mä en lähde pois ennen kuin sä kuuntelet yhden mun tekemän biisin".

Man In Blackillä ei kuulla näytteitä Cashin uusimmilta, American Recordings -merkille tekemiltä loistavilta levyiltä, mikä on suuri puute. Aukkoa ei riitä täyttämään Cashin solistivierailu U2:n biisillä The Wanderer – ei vaikka kappaleen alkuperäinen nimi olikin sykähdyttävästi Johnny Cash On The Moon.