Mustapukuinen mies ei suostu kuolemaan, vaan julkaisee ylevän ja kestävän musiikillisen hautakirjoituksen toisensa jälkeen. A Hundred Highways ei horju aiempien American-levyjen rinnalla. Tosin viimeisten aikojen uutterista äänityksistä on jo poimittu modernit coverit ja tutuimmat ikivihreät. Niin onnistuneita kuin omintakeiset rock-mukaelmat ovat olleet, viitoskiekon seesteisyys on kenties kaikkein kokonaisvaltaisinta ja intiimeintä Cash-nautintoa.
Yhteisen henkisen pöydän ympärille kertyvät traditionaaliset esi-isät, kantrin kummisedät Hank Williams ja Don Gibson sekä Rod McKuenin, Ian Tysonin, Gordon Lightfootin ja Hugh Moffattin kaltaiset folk-melodikot. Nuorempaa Larry Gatlinia vanhentaa Elviksenkin esittämän Help Me -kappaleen hengellinen paatos. Levyn lennokkain kohokohta Further On (Up The Road) esittelee Bruce Springsteen -kisällin suopeasti muulle sakille.
Johnny jakaa tulkinnoillaan tasavahvoja puheenvuoroja vanhatestamentillisesta uhosta (God’s Gonna Cut You Down) hellyttävän lempeisiin rakkaudentunnustuksiin (Love’s Been Good To Me). Itsensä Cash näkee kalmistoon vievillä raiteilla sekä omin sanoin että Hankin ehtoojunassa. Itseironialla on sijansa Gibsonin ”oman aikani legenda” -satiirissa. IV: The Man Comes Around -osan (2002) päätöstä We’ll Meet Again jalostaa uusi, kaunis ja merkityksellinen tulkinta kappaleesta I’m Free From The Chain Gang Now. Jäämme huojentuneina odottamaan sarjan VI-osaa.
Vuodesta 1973 alkaen oli House Of Cash -varastoon kertynyt maestron ”henkilökohtaiseksi arkistoksi” merkittyjä valkoisia laatikoita. Poika John Carter Cash luovutti nauhat pesänselvityksessä Legacy-luottomiehen ruodittaviksi. Paljastui huikea runsaudensarvi hienoja yksityisiä sessioita, julkaisemattomia ottoja sekä tarinankerrontaa ja runoja.
Lähes 50 otoksen tupla Personal File on loistavasti valikoitu ja tyylikkäästi toimitettu setti, joka sulautuu loogisesti menestyksekkääseen American Recordings -sarjaan 20-30 vuotta vanhemmilla tallenteillaan. Cashin omaksi ilokseen soittamat ja äänittämät laulut kertaavat kiintoisasti hänen musiikilliset, historialliset ja hengelliset juurensa. Mukana on myös monta täysipainoista omaa lauluharvinaisuutta.
Miellyttävintä on tumman lauluäänen vapautuneisuus, joka saa tulkinnat puhkeamaan aidoiksi tarinoiksi ja tuokiokuviksi. Ja ne ovat kaikki ehyitä esityksiä. Mitään puolihuolimatonta ei ole lipsahtanut sekaan. Kuten Greil Marcus esittelyssään toteaa, Johnny Cash sulautuu näillä esityksillä täydellisimmin esittämiinsä lauluihin, jotka liikkuvat inhimillisen hengen voimalla Louisiana Manin etelästä pohjoisen Saskatoonin maisemiin ja merten yli Irlantiin tai Pyhään maahan asti.