LUMO: Toisen kerran

Jos kolmas kerta sanoo oikeasti toden, niin Lumo lähestyy kovaa vauhtia onnistunutta albumia. Toisen kerran on edistysaskel nimettömään ensilevyyn nähden, mutta vielä tälläkään näytöllä yhtyeelle ei uskalla povata Zen Cafén kohtaloa. Samuli Putron trion kolmas albumi Ua ua kun oli lähes dramaattinen osoitus bändin kyvystä ryhdistäytyä ja uudistua.

Toisen kerran -albumilla Lumo luottaa jälleen Gabi Hakasen ja Illusion Raken Neljän Ruusun ja CMX:n kanssa hyviksi havaittuihin tuottajankykyihin. Levyn soundi on taktisesti ajatellen juuri sopivan jykevä. Suomirockin kentällä Lumo asettuu nyt hiukan aiempaa "ankemmalle" laidalle, mutta ei niin radikaalisti, että musiikin radioystävällisyys vaarantuisi.

Lumon kunniaksi on luettava, että yhtye ei yritä liikaa sen enempää soitossa kuin lyriikoissakaan. Biisit kulkevat kohtuullisen luonnikkaasti eikä teksteissä sorruta kielikuvalliseen näpertelyyn. Laulusolisti Peten paikoin laiskahkosti venyttelevästä fraseerauksesta kurkistaa persoonallisuutta lähentelevällä tavalla aavistus feminiinisyyttä.

Onnelliset sisältää yhden levyn iskevimmistä kertosäkeistä ja on muutenkin albumin parhaasta päästä. Ulla on Egotripeintä Lumoa ja Perhosia vatsassa biisin lyriikalliset Beatles-viittaukset tuovat mieleen Cliftersin. Ja kun kotimaisten mielleyhtymien makuun päästiin, niin Liian nuori voisi olla myös Puolikuun työtä ja Aamuun aikaa menisi pianoineen ja akustisine kitaroineen Aknestik-balladista.