LUMO: Helpompi hengittää

Arvio julkaistu Soundissa 09/2006.
Kirjoittanut: Pertti Ojala.
Lumo ei vielä kolmannella albumillaankaan täysin lumoa, mutta suunta on sentään oikea. Bändi tekee melodista ja etenkin levyn alkupuoliskolla romanttistakin suomipoppia, jossa biisien otsikot ovat täyttä Yötä. Jälkipuolellaan Helpompi hengittää rockaa enemmän, mutta erityisen ärhäkäksi tai raskaaksi Lumo ei missään vaiheessa ryhdy.

Arvio

LUMO
Helpompi hengittää
Poko

Lumo ei vielä kolmannella albumillaankaan täysin lumoa, mutta suunta on sentään oikea. Bändi tekee melodista ja etenkin levyn alkupuoliskolla romanttistakin suomipoppia, jossa biisien otsikot ovat täyttä Yötä. Jälkipuolellaan Helpompi hengittää rockaa enemmän, mutta erityisen ärhäkäksi tai raskaaksi Lumo ei missään vaiheessa ryhdy.

Helpompi hengittää -albumia kuunnellessa tulee väkisinkin miettineeksi Lumon kohdeyleisöä. Yhtyeen Aknestikin ja Yön välillä liikkuvan tyylin on vaikea kuvitella tehoavan kovimpiin rockkuluttajiin ja esimerkiksi Siivet selkään saan -biisin tekstissä vilahtelevat Mika Waltarin, Akseli Gallen-Kallelan ja Jean Sibeliuksen kaltaiset kulttuuri-ikonit tuskin sanovat paljoakaan Lovexista ja kumppaneista veteläksi meneville teineille.

Kauniimpi kuin koskaan -kappaleen voicebox on yllättävän vanhakantainen veto ja Sua takaisin en saa jo nimestään lähtien potentiaalinen popiskelmähitti. Edellyttäen, että laulutulkinnassa olisi Peten venyttelyn sijasta enemmän intohimoa. Missä te ootte on Lumoa rockvaihteella ja masokistisiinkin rientoihin viittaavaksi tulkittava Hellyydenkipeä vyöryy kertosäkeessään muita raitoja painavammin.

Muut artistin levyarviot

Lisää luettavaa