MARDUK: La Grande Danse Macabre

MARDUK
La Grande Danse Macabre
Regain

Marduk hyydytti elämän eliksiirit paikalleen vuonna 1998 julkaisemallaan Vlad Tepesistä ja verenimennästä kertoneella Nightwingillä. Vuoden päästä Panzer Division Marduk hoiti tulikeskityksen ja pommitti rehvakkaasti. Noilla levyillä Marduk oli elämänsä kunnossa. Kuolemansavuiseen La Grande Danse Macabreen tultaessa tuntuu siltä, että veri ja tuli veivät Mardukin panokset niin vähiin, että kalmankalpeutta ei päästä esittelemään yhtä vahvalla latauksella.
Se mättö, mikä Panzer Division Mardukilla tuntui periksiantamattomuudelta ja vaikuttavalta linjavedolta muuttuu Danse Macabrella oikukkaaksi itsepäisyydeksi ja jopa taantumukseksi. Ja tämä kaikki vain siksi, ettei Marduk pysty seitsemännellä studiolevyllään pitämään kiinni raa'asta maineestaan. Totta hitossa Marduk antaa edelleen kylmää kyytiä, mutta biisit ovat tyhjintä läpsettä pitkään aikaan ja yhtyeelle ominainen kaiken alleen murskaava ote puuttuu. Varsinaisesta löystymisestä ei siis voi puhua, mutta räyhäkkyys ei nyt yllä ollenkaan samoille kantomatkalukemille kuin Panzer Division Mardukilla. Monta kohdetta jää tuhoamatta. La Grande Danse Macabre ei ole arvokasta jatkoa Nightwingille ja Panzer Divisionille. Kuoleman niittämisen sijaan se asettaa Mardukin tulevaisuuden arvoitukselliseen valoon. Sama vanha konsepti maistuu puulta, kun biisit eivät toimi.