MARDUK: World Funeral

"The funeral is about to begin, sir!", kähisee ääni Hearsen alussa. Ja millaiset! Marduk hautaa maapallopoloa niin että multa lentää ja sirkkelit vinkuvat.

Marduk on aina ollut julma tykittäjä, mutta La Grande Danse Macabrella se kangistui omiin kaavoihinsa, kuten äärimmäisessä mätössä varomattomalle käy. Nyt panssarivaunukolonna tylyttää monipuolisemmin ja esiintyy raikkaampana ja uhkaavampana kuin aikoihin. Muutamissa biiseissä tingitään vauhdista, mutta vanhan totuuden mukaan raskauselementti lisääntyy samassa suhteessa ja se tekee World Funeralille mannaa. Juuri raskauden ja ajoittaisten temponheilautusten vuoksi Marduk vääntäytyy jopa death metallisille linjoille, vaikka pääpaino on edelleen mustuudessa.

Hyvää tekee myös Peter Tägtgrenin nuppienvääntely, sillä Mardukin livekokoonpanossakin tuurannut studioguru tuntee bändin riittävän hyvin saadakseen siitä kaiken tehon irti. Räplätykset kitaroissa on jätetty vähemmälle ja linja on nyt kireämpää ja selkeämpää riffittelyä. Bleached Bonesin ja Hearsen kaltaiset jyräävämmät raidat tuovat Mardukin sointiin aivan uutta nyanssia ja tukevuutta ja tätä kautta Cloven Hoofin ja nimibiisin tyyliset perinteisemmät pamaukset kuulostavat ainutkertaisemmilta. Uran kahdeksas kiekko saattaa hyvin olla se kaikista paras.