MARDUK: Plague Angel

Arvio julkaistu Soundissa 12/2004.
Kirjoittanut: Antti Mattila.
World Funeralilla Marduk tuotti aiempaa täsmällisempää, rakenteeltaan hiotumpaa ja deathiin päin vilkuillutta materiaalia. Plague Angelilla palataan 90-luvulle ja sekasortoisempi aineisto otetaan uudelleenkäsittelyyn.

Arvio

MARDUK
Plague Angel
Regain

World Funeralilla Marduk tuotti aiempaa täsmällisempää, rakenteeltaan hiotumpaa ja deathiin päin vilkuillutta materiaalia. Plague Angelilla palataan 90-luvulle ja sekasortoisempi aineisto otetaan uudelleenkäsittelyyn. Biisit ovat eeppisempiä, soundi piirun raaempi ja päämies Morgan Steimeyer Håkanssonin mukaan Funeralin digitaalisoundi korvataan nyt analogisemmalla. Mardukin kohdalla kyse on aina vivahde-eroista, mutta Plague Angel on World Funeralia likaisempi levy.

Marduk avaa kuolonmarssinsa The Hangman Of Praguella, nopealla ja tuhovoimaisella sivalluksella. 1500-luvulla oppineet kirjasivat pyövelin tehtäviksi muun muassa polttamisen, hautaamisen, pilkkomisen, teilaamisen, hirttämisen, amputoinnin, ruoskimisen ja häpeäpaalurangaistuksen. Jos musiikin on mahdollista olla kuvatun tapaista kidutusta, Prahan pyövelin johtama 11 biisin kolonna osuu lähelle.

Marduk korostaa makaaberia musiikkiaan kolkuttelemalla ihmiskalloja muun muassa hiipivämmän Seven Angels, Seven Trumpetsin taustalla ja sanotaanpa laulajatulokas Mortuusin räyhäävän osan vokaaleistaan kallon läpi. Pyövelit kuvattiin aikanaan pahuuden ja julmuuden ruumiillistumiksi ja sellaiseksi pyrkii myös Marduk. 

Lisää luettavaa