90-luvun puolivälissä The Roots oli kuin raikas tuulahdus, vaikka heille joidenkin tahojen myöntämä ”ensimmäisen hiphopbändin” titteli olikin liioittelua. Tämä Ahmir ”?uestlove” Thompsonin kokoama cd-setti esittelee hienosti bändin vahvuudet ja heikkoudet.
Ykköslevyn alku on tasavahvaa voittokulkua: Roy Ayersin koristama Proceed 2, vellova Distortion To Static, Curtis Mayfieldin henkeen vannova What They Do, Jazzy Jeffin hinkkauksella vahvistettu The Next Movement, De La -pastissi Good Music, beatbox- ja freestyle-eepos The Lesson… Sen jälkeen eksytään hetkeksi nössöilyn ja kohteliaiden rumpusoundien jättömaalle, kunnes Wu Tang -asenteinen Clones pelastaa kuuntelijan ”hiljaiselta myrskyltä”. Tämä kuvio toistuu uudestaan ja uudestaan The Rootsin lähes 20-vuotisessa historiassa: välillä pää nyökkyy, välillä nuokkuu…
Kakkoslevyllä potkitaan perseitä kovalla Essaywhumanilla, soundcheckissä dubbailtulla Break You Offilla, Tribeä kanavoivalla Pass The Popcornilla… Klassinen ”olisi ehkä pitänyt olla paikalla” -hetki saavutetaan The Seed/Melting Pot/ Web -livellä, joka hajoaa tyhjänpäiväiseksi tilutteluksi lähes jokaisen soittajan kohdalla. Paketin viimeistelee rumpukaraokepläjäys Din Da Da, jolla The Roots versioi George Kranzin 80-luvulla puolivahingossa b-boy-klassikoksi paukuttamaa biisiä. Veto on sekä hyvää huumoria että jo puberteetti-iän ohittaneen genren historian tuntemuksen kannalta oiva, mutta liian uskollinen alkuperäiselle ollakseen musiikillisesti kiinnostava.
Home Grown! on loistava The Roots -kokoelma. Nyt ei tarvitse hankkia yhtään Illadelph Halflifen jälkeen ilmestynyttä levyä, ellei kuulu siihen laumaan, jonka mielestä Things Fall Apart oli orkan lakipiste.
