THE ROOTS: The Tipping Point

THE ROOTS
The Tipping Point
Geffen

Jo toista kertaa vuoden sisään Suomessa vieraillut The Roots on jo hyvän aikaa koukuttanut kuulijoitaan hiphopilla, jossa rap yhdistyy melodisiin kujeisiin ja groove on tasaisen tappavaa. Uusi tuotos päätynee moneen kotitalouteen ja onkin syytä olettaa, ettei jo useita mainioita levyjä julkaissut philadelphialaiskombo pääse kevyellä syynillä – nyt kun mainettakin alkaa olla jo mukavasti.

Siihen nähden on harmittavaa, että The Tipping Point alkaakin lähes liian kliseisesti genreensä nähden; vinyylirahinasta Sly & The Family Stone -sampleen kulkeutuva Star/Pointro on yksinkertaisesti niin perinteinen arkkiratkaisu, ettei se jaksa avausraitana yllättää.

Kuitenkin jo pari indeksiä edenpänä toiminta alkaa puoltamaan paikkaansa. Guns Are Drawnin ihailtavan tahmea biitti on hiphop-hunajaa, Don't Say Nuthin'in elektrohenkinen nylkytys tarttuu liiman lailla ja Stay Coolin hook on kuin mato-onki parhaimmilla kala-apajilla.

Onko menestys luonut paineita, mene ja tiedä, mutta muutama turha raitakin levylle on eksynyt. Web ja Boom! kärsivät samasta mielikuvittomuudesta kuin avausraita ja Somebody's Gotta Do Itin kaltaiset "helpot" ratkaisut vierailijoineen kysyvät asennecheckiä kesken levyn. Ehkäpä vokalisti Black Thoughtin ja kerrassaan loistavan rumpali Ahmir "?uestlove" Thompsonin piiloraidaksi säästetty revittely olisi ollut rohkeampi vaihtoehto levylle sisällytettynä? Tätä bändiä kun ei missään nimessä haluaisi jättää suosittelematta urbaanista rytmimusiikista pitäville.