THE ROOTS: Phrenology

The Roots yrittää toistamiseen jotain, mitä pidetään lähes mahdottomana. Yhtyeen dynamo – rumpali Ahmir Thompson alias ?uestlove, joka tunnetaan myös tuottajana, jonkinlaisena musikologina ja varsin härskinä kriitikkona – haluaa itsepäisesti luoda ulkomusiikillisista riippumattoman mustan mestariteoksen, joka myy – ns. next level -opuksen.

Phrenologylla liikutaan paikoitellen todella vahvalla pohjalla The Rootsin pysyessä tiukasti groovessa, kirjoittaessa kappaleita ja hioessa soundia, sovittaessa. Vastaavasti yhtye venyy ajoittain vasempaan reunaan, ja tuloksena on Waterin kaltaisia korneja kyhäelmiä, joita kuuntelisin hyvin mielelläni myös The Rootsin levyillä, jos ne olisi toteuttu tippaakaan kekseliäästi – jos niillä olisi jonkinlainen taiteellinen oikeutus ja paikka laskelmoivan yhtyeen suurteoksella.

Mutkikkaat rakenteet pysyvät kasassa mainiona rumpalina tunnetun ?uestin ansiosta, hän sopiikin mielestäni patterin taakse huomattavasti paremmin kuin tuottajaksi. Hänen ideansa oli luultavasti venyttää hienon Break You Off -ensisinglen outro You Got Me -toisinnoksi. Samassa kurjassa sarjassa painii lp:n spoken word -lopetus ja tietysti huisin yllättävä ja hauska kimara, joka on jemmattu salabiisiksi. Kaiken lisäksi lp:n jaksotuksesta saarnaava mies on tyrinyt omansa; levy ei virtaa.

Kun ?uest ei yritä liikaa ja ikivanhan kadenssin vanki Black Thought piiskaa itsestään irti uutta väriä, yhtye on parhaimmillaan, myös nimekkäiden vieraiden kanssa. The Roots ja Cody ChessnuTT, joka teki viime vuonna näyttävän sisääntulon lp-markkinoille, tekevät The Seed (2.0):sta upean, ilman kuivaa nörttihuumoria ja väsyneitä referenssejä – ilman maailmankuuluja beatboxaajiaan, joiden panosta yhtye ei osaa millään hyödyntää.