Kauan aikaa sitten, kun kellekään ei olisi tullut mieleen, että Wyclef Jean saattaisi joskus lähteä politiikkaan tai yrittäisi soittaa kitaraa, näin The Rootsin kiertueella Fugeesin kanssa. Illan lopuksi yhtyeet vetivät yhdessä riemastuttavan ja päättymättömän old school -sikermän. Jo silloin The Roots oli tiukkuudeltaan samaa tasoa kuin voimiensa tunnossa kohkaava Fishbone tai Frank Zappan orkesterit George Duken vuosina.
The Rootsin jätkät ovat ammattimiehiä ja kovan luokan käsityöläisiä. Ehkä osittain tästä johtuu, että heidän uraansa on ollut vaikea seurata vuodesta toiseen. Se on tappavan tasaista toimintaa ja edellisen kerran bändi räjäytti minun tajuntani vuoden 1996 Illadelph Halflifella. Phrenologyn (2002) aikoihin loppui oma aktiivinen suhde. Sen jälkeen tulleet levyt menivät ohi korvien. Tai läpi.
How I Got Over tuntuu levyltä, jolla bändi on löytänyt jälleen omat vahvuutensa, kuitenkaan yrittämättä kopioida alkupään voittoja. Tuttujen vierailijoiden lisäksi kuullaan Joanna Newsomia, Dirty Projectorisa sekä Monsters Of Folkia. Vierailijat sopeutuvat The Rootsin maailman saumattomasti. Soul-puolellakin ollaan kartalla. The Fire taitaa olla paras kuulemani biisi, jolla John Legend laulaa.
Kerrankin järkevän pituinen raplevy ilman täytettä.
