Do You Want Moren, Illadelph Halflifen ja Things Fall Apartin (1994, 1996 ja 1999) rinnalla Phrenology ja The Tipping Point (2002 ja 2004) eivät kauaa naurattaneet. Ahmir ”?uestlove” Thompsonin iänikuiset yhden miehen totuudet mustan musiikin historiasta ja alituinen narina bisneksen epäoikeudenmukaisuudesta ovat yhä kyllästyttävää kuultavaa, mutta ainakin The Roots tekee taas kuunneltavaa musiikkia.
Rising Downin kansi on uudelleentulkinta News And Observers -sanomalehdessä vuonna 1898 ilmestyneestä Negro Rule -propagandapiirroksesta, joka kuvitti keskustelua orjuuden lopettamisen seurauksista. Haitin orjakapinasta alkunsa saanut vallankumous oli Yhdysvalloissa 90 vuoden jälkeenkin tuoreessa muistissa, eikä plantaaseilla epäoikeudenmukaisilla sopimuksilla työskennelleiden ”vapautuneiden” orjien asema ole vailla yhtymäkohtia siihen rakenteelliseen epäsuhtaan, joka riivaa musiikkiteollisuudessa toimivia afroamerikkalaisia 2000-luvulla.
Myös tuotannollisesti Rising Down jatkaa Game Theoryn (2006) vaikuttavaa, tummanpuhuvaksi ja raa’aksi kutsuttua linjaa ja keskittyy minimalististen ideoiden ja vahvojen säkeistöjen kehittelemiseen selvärajaisten kappaleiden sijaan. Lukuisten hienojen kameoiden ohella se esittelee uutta virtaa saaneen Black Thoughtin, jonka itseään toistavaksi ja huomaamattomaksi haukutusta kadenssista on sukeutunut viime vuosina entistä varioivampi ja vapautuneempi. Auttamattoman tasapaksu punchline-tykitys ei onnistu tälläkään kertaa maalaamaan kannen veroista kuvaa.
