RYTMIHÄIRIÖ: Seitsemän surman siunausliitto

Arvio julkaistu Soundissa 11/2006.
Kirjoittanut: Antti Luukkanen.
Melkoista tarkkanäköisyyttä. Kun Rytmihäiriö 18 vuotta sitten aloitti amatöörimäisenä punkyhtyeenä, jonka tarkoitus oli raadollisesti käsitellä tukevassa humalatilassa tehtyjä henkirikoksia, pidettiin sitä hyvänä vitsinä. Rytmihäiriön agenda ei ole aikojen saatossa muuttunut, mutta kummasti se on yhä ajankohtainen. Viimeksi on aprikoitu viinan veroalen vaikutuksia henkirikosten määrään.

Arvio

RYTMIHÄIRIÖ
Seitsemän surman siunausliitto
Sakara

Melkoista tarkkanäköisyyttä. Kun Rytmihäiriö 18 vuotta sitten aloitti amatöörimäisenä punkyhtyeenä, jonka tarkoitus oli raadollisesti käsitellä tukevassa humalatilassa tehtyjä henkirikoksia, pidettiin sitä hyvänä vitsinä. Rytmihäiriön agenda ei ole aikojen saatossa muuttunut, mutta kummasti se on yhä ajankohtainen. Viimeksi on aprikoitu viinan veroalen vaikutuksia henkirikosten määrään.

Kun edellisellä kerralla piti pohtia, alkaako Rytmihäiriö lipua metallin puolelle, niin eipä tarvitse enää. Seitsemän surman siunausliitto on astunut sen näkymättömän rajan yli, jossa hardcorepunk muuttuu thrash metalliksi. Kitaraharmonioissa alkaa olla yhtymäkohtia jo sankariheviin, ankarat tilutussoolothan ovat olleet Rytmiksen tavaramerkki aina. Pyörillä kulkevan kuoleman enkeliin niitä on käynyt tikkaamassa myös Alexi Laiho. Toivottavasti sentään kieli poskessa.

Etukäteen mielen valtasi epäilys, mahtaako yhden asian varaan rakennettu sapluuna maistua jo väljähtyneeltä lasinpesunesteeltä. Ihan turhaa hermoilua. Seitsemän surman siunausliitto toimii siinä missä Saatana on herrakin.

Lisää luettavaa