RYTMIHÄIRIÖ: Todellisuuden mestari

RYTMIHÄIRIÖ
Todellisuuden mestari
Sakara

Kuudennella albumillaan Rytmihäiriö luottaa edelleen tuttuihin aihepiireihin. Gambina tuoksuu, Saatana kutsuu luokseen ja päihdekäytön pimeät puolet ovat tapetilla, kirjaimelliseti verenpunaisella. Miten saatoinkaan vain tappaa miehen, Jäljet johtavat ryyppykämppään sekä …ja loput luetaan Alibista kertovat edelleen koruttomia tarinoita hyvinvointiyhteiskunnan laitamilta. Miksipä hyvää tavaramerkkiä hylkäämään, kun inspiraation suo tällä osastolla on maassamme ehtymätön tarvottavaksi.

Vaikka kappaleiden sisältö Rytmihäiriöllä on pysynyt vuodesta toiseen samana, ei musiikillinen muoto ole jäänyt paikoilleen junnaamaan. Surmacore on vuosien saatossa saanut enenevissä määrin metallisia vaikutteita ja Todellisuuden mestarilla ne ovat kuuluvampia kuin koskaan.

Kaltaiselleni tuurijuopolle, joka nauttii Rytmihäiriöstä satunnaisesti, toimii nykyinen linja kuin illan viimeinen huikka viimeisenä naulana arkkuun. Kierrosten laskiessa hitaammiksi on Todellisuuden mestarilla mukana aiempaa enemmän humalaista tarttuvuutta sekopäisen kaahauksen sijasta, kuten Viinahampaat todistaa.