Kallion katujen runollisin remppa on herännyt kevääseen. Asfaltista versoo jälleen muhevaa musiikillista vartta ja komeaa lyyristä kukintoa. Juha Lehden ääni uhkuu tuttua levollista viisautta, hymähtelee humoristisesti ja narahtelee purevaa ironiaa. Henkilökohtainen kehtolaulu Satu on laulajaa hellimmillään. Yhtye löytää hienosti laulujen soinnin pelkistetyistä akustisista näppäilyistä kapakan savua leikkaavaan eteeriseen trumpettiin.
Ihmiskohtaloiden dramaturgia on vahvasti ja eheästi koettua ja punnittua kerrontaa aiheinaan ympäriltä väsyneet ja poispalaneet hahmot sekä omat aprikoinnit haikean katumuksen tai filosofisen hyväksynnän hengessä. Sijansa on myös Rouva Fortunan Sattuman kaupan tarjoamalla toiveikkuudella, nuoruusnostalgialla ja juhannuksen suvisilla aatoksilla sekä tietysti hyväntuulisella asettumisella Meidän pikku kuppilan jatkumoon.
Vankat metaforat hallitsevat albumin otsakkeen mukaisesti. Elämän matruusien myrskyissä Mastoon sidotut välttelevät seireenien kutsuja. Flemarilla tuulee on yksinkertaisen nerokas muistokirjoitus kaupungin turmelemalle maalaistytölle ja Lumen aika yhtä ytimekästä tunnekylmyyden symboliikkaa. Ohut kosketus määrittää viinan liuottaman elämän saldon ja toisaalla turmion lasit lainehtivat Pahaa verta. Lyyrisistä finesseistään huolimatta Sir Elwoodin laulut tulevat inhimillisen lähelle – vierustovereiksi kantapöytään.
SIR ELWOODIN HILJAISET VÄRIT: Sattuman kauppa
Arvio julkaistu Soundissa 04/2007.
Kirjoittanut: Asko Alanen.
Arvio
SIR ELWOODIN HILJAISET VÄRIT
Sattuman kauppa
Herodes
Sattuman kauppa
Herodes