SIR ELWOODIN HILJAISET VÄRIT: Kymmenen tikkua laudalla – 20-vuotisjuhlapainos

Arvio julkaistu Soundissa 11/2013.
Kirjoittanut: Asko Alanen.

Arvio

SIR ELWOODIN HILJAISET VÄRIT
Värit Kymmenen tikkua laudalla – 20-vuotisjuhlapainos
Herodes

Kolmas albumi oli soundinsa vankistaneen kuppilacombon käännekohta, koska Viimeisellä rannalla -hitti nosti yhtyeen suuren yleisön tietoisuuteen. Haikean fonin ja keveän pianojohdatuksen kiidättämä lohduttoman tulevaisuuden kuvaus erottui heti mielenkiinnottomasta popmössöstä. Kokoonpanon sympaattisen nukkavieru olemus proosakirjallisuuden ja kortteliteatterin hengessä jalostui karismaattisemmaksi auraksi. Lista- ja videohitin rinnalla on täysipainoinen setti lauluja.

Kauttaaltaan oiva kappalemateriaali takasi Kymmenen tikkua laudalla -albumille suomalaisen rock-klassikon paikan. Tunnehehkuinen monologi ja tenhoava aloitusvalssi Viimeinkin löytyy myös mahtisinglen kääntöpuolelta. Keskittyneeseen, syvään akustiseen sointiin sulautuvat hyvin erilaiset soundit; Istanbul sävyttyy maagisesti Euroopan laidan etnokaiuilla, hartaasti kasvava Miltä veli tuntuu kasaa taustalle ambient-huminaa, Minä ja täysikuu svengaa jatsissa hauskasti hipsutellen. Tom Waits -laina Kun eilistä mä lähdin etsimään venyttää nostalgian mietteisiin vaipuneen loppuballadin.

Viidestä bonusraidasta neljä on eri ottoja sessioista, mutta livesetissä kuultu Keban Asko Kallosen bändille lahjoittama rosoisempi klubiblues Mielikuvitusta on vasta nyt mukana.

Lisää luettavaa