SIR ELWOODIN HILJAISET VÄRIT: 18. tammikuuta

Kalenteria Sir Elwoodin Hiljaiset Värit ei näytä juurikaan tuntevan, mutta oman ilmaisunsa sitäkin paremmin. Orkesterin kahdeksas studioalbumi on taltioitu lähes kokonaan livenä Sysmästä vuokratussa Virtaan kartanossa ja vahvasti akustisvoittoisella levyllä ovat kaikki tuntomerkit paikoillaan. Kuvasta puuttuu vain edellisen levyn jälkeen bändistä poistunut saksofonisti.

18. tammikuuta on tutulla tavalla kiireetön ja hidas. Tässä(kin) suhteessa Sir Elwoodin Hiljaiset Värit on kaikkea muuta kuin tyypillinen uuden vuosisadan rockbändi. Juha Lehden lyriikat ovat tosin siinä määrin täynnä inhimillistä ahdistusta ja rakkaudesta tai rakkaudettomuudesta kumpuavaa tuskaa, että tekstien hilpeämpi musiikillinen pukeminen olisi pahanlaatuinen tyylirikko. Näkemiin hautaa rakkauden, mutta lapsikuoron vakavoittama Paha rotu siirtyy hetkeksi yksilötasoa suurempiin teemoihin. "Aurinkoloma Bagdadissa, kaupunkikierros Groznyssa, sen saduissa ja sodissa öljy tuoksuu" -säkeet muistuttavat valtapolitiikan ihmisestä ja ihmisyydestä piittaamattomasta raadollisuudesta. Hautajaiset hiljentävät akustisen kitaran, pianon ja harvoja ääniä tapailevan sähkökitaran säestyksellä ja Bussi 17 kulkee surumielisenä kaupungin halki kuskinaan kai kuolema.

Hiljaiset Värit kulkevat yhä vastarannankiiskisesti omaa tietään. Yhtyeen luontoon sopii, että 18. tammikuuta -albumin avaa Näkemiin ja että meidän pikku kuppilasta ei luovuta, vaikka idea on jo ajat sitten kaluttu loppuun. Tällä kertaa kuppilaan kuljetaan jazzahtavana walkin' & whistlin' bluesina.