STONE TEMPLE PILOTS: N:o 4

Monenmoisten sattumusten jälkeen STP on julkaissut neljännen pitkäsoittonsa. Oli oikeastaan terveellistä olla siinä uskossa että bändi oli hajonnut, sillä N:o 4:n kaltaisen levyn odottelu olisi aiheuttanut helvetinmoisen pettymyksen.
Biisit ovat lähes poikkeuksetta innottomia ja keskinkertaisia. Vaikka varsinaisesta huitaisusta ei voi puhua, on N:o 4 varsin päämäärätön ja selkeästi kolmea edeltäjäänsä huonompi kokonaisuus. Onkin paradoksaalista, että tälläiseen nippuun on eksynyt todellinen helmi: Atlanta. Melodramaattinen päätösbiisi kuulostaa alkuun pelkältä The Doors -pastissilta, mutta löytää oman äänensä ja muistuttaa Scott Weilandin olevan yhä taitava tulkitsija ja kelpo keikari.