1980-luvun puolivälissä perustetun Stone Temple Pilotsin ura on ollut sitten kaupallisen lähtöruudun tavallaan yhtä alamäkeä. Vuonna 1992 julkaistu debyyttialbumi sisälsi tyylipuhtainta Seattlen ulkopuolelta tullutta grungea ja nosti yhtyeen välittömästi platinaliigaan. Tähän päivään tultaessa Corea on myyty pelkästään USA:ssa huikeat kahdeksan miljoonaa kappaletta.
Linjaansa sittemmin 1960-luvun rockin ja psykedeliankin suuntaan entrannut yhtye on toiminut säännöllisen epäsäännöllisesti näihin päiviin saakka, ja Stone Temple Pilots onkin ryhmän kuudes studioalbumi. Epäsäännöllisyyden syy on monessakin mielessä ollut yhtyeen laulaja. Scott Weilandin aikaa, energiaa ja huomiota ovat vieneet paitsi Velvet Revolverin kaltaiset bändihankkeet, myös erinäiset seikkailut päihteiden parissa. Yhtyeen kantavina voimina ovat aina toimineet DeLeon veljekset Dean (kitara) ja Robert (basso).
Stone Temple Pilotsilla yhtye tuntuu korostavan omia hardrock- ja classic rock -mieltymyksiään. Tätä samaa maaperäähän bändi tonki jo Corella, joten ehkä kyse onkin vain omien (ja muiden) juurille palaamisesta. Kohta viisikymppisinä bändin äijät lienevät jo vähän turhan vanhoja koiria oppimaan uusia temppuja.
