Tämän päivän vibaa, mutta ei turhaa modernisointia – Mavis Staples on yhä sielukas tulkitsija

Mavis Staples
If All I Was Was Black
Anti-

Tämä innoittaa! Mavis Staples laulaa pää pystyssä jo kahdeksannella vuosikymmenellä (!) eikä ole menettänyt pisaraakaan voimastaan, sielukkuudestaan, myötätunnostaan tai sosiaalisesta tarkkanäköisyydestään, joka oli aina Staples Singersin työkalupakissa päällimmäisenä.

Jälki on lyhentämättömän funkyä gospelbluesia. 1960–70-lukujen Memphis limittyy siinä esimerkillisesti tähän aikaan.

Suosikkivokalistini kolmas yhteistyö Wilcon Jeff Tweedyn kanssa osuu häränsilmään. Kaikki biisit ovat Tweedyn uusia tekosia, mutta istuvat Mavisin suuhun niin täydellisesti, että voisi hyvin luulla hänen kirjoittaneen ne. Musiikista huokuu tämän päivän viba niin viime aikojen meininkiä peilaavissa teksteissä kuin pelkistetysti intiimissä tuotannossa, joka korostaa laulun ohessa rytmisektion ja tehokkaan hypnoottisesti nykivien riffien merkitystä. Jälki on lyhentämättömän funkyä gospelbluesia. 1960–70-lukujen Memphis limittyy siinä esimerkillisesti tähän aikaan.

Tweedy ei haksahda modernisoimaan Mavisia jo kelkasta pudonneella elektroniikalla, vaan tiukalla näkemyksellä wah-wahin, sähköpianon ja vastaavien maustaessa menoa hienovaraisesti. Akustisen kitaran kanssa esitetyt Peaceful Dream ja All Over Again sekä Tweedyn kanssa duetoitu Ain’t No Doubt About It tuovat hienon lisän If All I Was Was Blackiin, joka sujahtaa vaivattomasti vuoden parhaiden albumien kärkeen. Näin sitä pitää!