Mavis Staples on työskennellyt mittavan uransa aikana monen huipputuottajan johdolla. Stax-aikojen Steve Cropperia ja Al Belliä seurasivat Curtis Mayfield ja Jerry Wexler. Yksi comeback toteutui Princen ja toinen Ry Cooderin suojeluksessa. Hyvät välit Bob Dylaniin ja Jumalaan ovat yleisessä tiedossa.
Lämpimintä yhteistyö lienee silti Jeff Tweedyn kanssa. Haastattelujen perusteella vaikuttaa siltä, että osapuolet ovat adoptoineet toisensa. You Are Not Alone (2010) toi kaksikolle americana-sarjan Grammyn. One True Vinella tunnelma tiivistyy entisestään ja hiipii ajoittain niin lähelle Staple Singersin lempeää soundia, että suhteessa voisi olla kyse verisukulaisuudesta. Gospelin maineikkaimman perheyhtyeen patriarkka Pops Staples hymyilisi hyväksyvästi, jos Sour Good Seedsin kitarat kantautuisivat hänen hautakumpunsa alle.
George Clintonilta lainattu Can You Get To That säilyttää funkiutensa akustisvoittoisenakin versiona. Kaikesta vanhurskaudestaan huolimatta Mavis Staplesin matala ääni on edelleen jumalattoman seksikäs. Toivon hänelle terveyttä, pitkää ikää ja vielä kolmatta albumia Jeff Tweedyn ottoäitinä.
