Mavis Staples marssi aikoinaan Martin Luther Kingin rinnalla. Koska Mavis ei ole tehnyt samoja uravalintoja kuin Jesse Jackson, hänen ei tarvitse asiasta jauhaa joka välissä. Mavisin uraan kuuluu tuoda ihmisille iloa, inspiraatiota ja hyviä värinöitä. Hänestä on tullut yksi maansa laulavista omatunnoista. Tämä keikka nauhoitettiin Obaman kotikaupungissa Chicagossa puoli vuotta ennen presidentinvaaleja.
Mavis Staples laulaa törkeän hienosti ja on 69-vuotiaana jälleen historian keskiössä. Levy alkaa Buffalo Springfieldin puhkisoitetulla For What It’s Worthillä. Rouva paikkaa kaikki liiallisen kulutuksen aiheuttamat reiät suvereenisti. J.B. Lenoirin raaka Down In Missisippi saa myös kovaa kyytiä.
Will The Circle Be Unbroken alustetaan hienolla tarinalla siitä, miten Pops Staples opetti lapsilleen kappaleen. Yli seitsenminuuttinen versio Why Am I Treated So Badista on loistava. Svengi on murhaava. Lopussa kitaristi Rick Holmstrom, joka on levyn toinen tähti, soittaa soolona Hank Williamsin I’m So Lonesome I Could Cryn melodian. Itku meinasi tulla. Miehellä on järisyttävä soundi ja hän osaa täyttää tilaa soittamatta turhia. Todella hieno uusi tuttavuus ja soololevyihin on pakko tutustua.
Vertauskuvallista verta, kirjaimellista hikeä ja ilon kyyneleitä. Niitä löytyy.
